Mökkiastiat

Vähän kesämuistoja pimeän keskelle.

Ostettiin mökki kesäkuussa Keski-Suomesta. Irtaimistoineen, kaikkineen. Mukana tulivat tietysti myös astiat.

Mökkiä oli haettu vuosia, hetken päähänpistosta ei siis ollut kyse. Etuoven ja Oikotien loma-asuntotarjonnan tutkailu oli jossain vaiheessa melkein pääharrastus, ja aika monta kohdetta käytiin katsomassa paikan päälläkin.

Ja haaveilu! Sitä oli helppo harrastaa ihan missä vain. Pienet yksityiskohdat olivat haaveillessa tärkeitä: pyyheliinojen pellava, istuintyynyjen kuosi, olkihatut. Ja ennen kaikkea astiat! Mitään sekalaista kokoelmaa vanhoja käytöstä hylättyjä epämääräisiä kippoja ja kuppeja ei meidän mökille ikinä tuotaisi.

Valitsin mökkimukeiksi ihanat Littlephantin astiat. Kävin hyväilemässä mukeja ja kahvikuppeja tamperelaisessa Domdom-sisustusliikkeessä useaan kertaan ja lupasin, että heti kun mökki löytyy, tulen ne hakemaan. Näin itseni muki kädessä aamukahvilla laiturin päässä ja kuvittelin gourmet-aterian päätteeksi katetun kahvipöydän upeine kuppeineen. Edes kahvia ei siihen nautintoon välttämättä tarvittaisi.



Kultakeramiikan mukit ulkoilemassa.

Sitten ihan yllättäen löytyi lumoava maisema, meille sopiva mökki ja luotettava rakentajapariskunta. He halusivat luopua mökistä irtaimistoineen, mikä on todella ymmärrettävää: ei kukaan tee valmiiksi sisustetussa kaupunkiasunnossa mitään mökkitavaroilla. Meille oli väliä vain maisemalla ja tunnelmalla. Itse ajattelin, että kuskataan turhat tavarat kirpputorille, pääasia on että päästään juhannukseksi mökille.

Kaikki oli siis ihan täydellistä. Paitsi ne astiat. Voi taivas!

Nyt meillä on kaikki keittiön kaapit täynnä Kultakeramiikan vihreitä lautasia, mukeja, kahvikuppeja ja erilaisia tarjoiluastioita. Teemukeja löytyy ainakin yhdeksän (erikoinen määrä; olisiko joku mennyt rikki?), sen lisäksi on aamiaisastiasto ja kahviastiasto. Syviä lautasiakin laskin 18 kappaletta. Ja tosiaan niitä kattauksessa käteviä kippoja kansineen löytyy joka lähtöön.

Astiasto on yhtenäinen ja hyväkuntoinen. Mutta: se ei ole minun valintani! En todellakaan olisi valinnut itselleni yhtäkään näistä, en muotoilun, en värimaailman enkä minkään muunkaan syyn takia. Tosin nyt kyllä hämärästi muistan joskus kaukaisella 90-luvulla ostaneeni jotakin tämänkaltaista häälahjaksi ja taisi siinä innostuksessa joku uunivuoka päätyä pölyttymään omaan kappiinkin. Mutta se on siis historiaa, ei tätä päivää.

Mitä siis tehdä? Tyhjennetäänkö keittiön kaapit ja kuljetetaan astiat peräkärryllä kirpputorille vai laitetaanko koko komeus myyntiin nettiin? Ja mennään sitten ostamaan uudet, meidän omat astiat. Sillä rahalla, joka täydellisen astiastomme myynnistä saataisiin, voitaisiin hankkia ehkä neljä designmukia ja muutama lautanen. Niilläkö sitten kitkuteltaisiin kesän – ja talvenkin – läpi säästäen rahaa seuraaviin hankintoihin? Nyt on nimittäin pakko ottaa lusikka (nekin pitäisi ehkä uusia!) kauniiseen käteen ja todeta, että rahat eivät tässä mökinhankinnan jälkeisessä vaiheessa riitä kaikkeen.

Kalalautanenkin löytyy kattaukseen.

 

Miten astioiden kanssa tullaan toimeen? Voiko ne kesyttää ystäviksi? Tai miten niistä tehdään ”se juttu”, kuten Tytär ehdotti mökkiastiat nähdessään?

Nyt melkein puolen vuoden käyttökokemuksen jälkeen olen jo jotenkin hyväksynyt astiaston ja vähän ihmettelen keväistä pikkusieluisuuttani. Näillä astioilla tehdään ihan kaunis joulukattauskin!

Jouluna ei varmaan syödä muurinpohjalättyjä, mutta kesällä taas.