Tärkeitä ihmisiä: hoviompelija, kuriiri, viherpeukalo...

Näin joulun alla kiitollinen mieli muistaa niitä ihmisiä, joita ilman arki (ja juhla myös) olisi tänäkin vuonna ollut huomattavasti hankalampaa. Muutamista on ihan pakko kirjoittaa.




Hoviompelija osaisi varmaan
päivittää vanhojentanssipuvun kelvolliseksi
vaikka Linnan juhliin.
 

Tarkatkin yksityiskohdat onnistuvat
 hoviompelijalta.

Aloitetaan hoviompelijasta. Sen jälkeen kun oma ompelukoneeni hajosi - ja siitä on jo aikaa - en ole ompelukoneeseen koskenut. Ei ole ollut tarvetta, koska minulla on oma luotettava, nopea ja taitava ompelija, joka on aina valmis auttamaan. Hoviompelijani on osoittanut taitonsa erittäin vaativien projektien kanssa, esimerkkinä vaikkapa Tyttären vanhojentanssipuku. Nykyisin ompelutehtävät ovat enimmäkseen lahkeiden ja helmojen lyhennystä ja vastaavaa, mutta yhtä kaikki: homma hoituu joustavasti, ilman kustannuksia ja vaikka puolen tunnin varoitusajalla. Asiaan kuuluu, että samalla hoidetaan myös mieltä ja parannetaan vähän maailmaakin. Kerran ehdotin, että voisin hankkia itselleni uuden koneen, mutta se tyrmättiin heti, koska hoviompelijan mukaan tällaiset yhteiset hetket ovat hauskempia kuin yksin puurtaminen.


Toinen henkilö, jota ainakin jokainen työssä käyvä tarvitsisi, on kuriiri. Minulle kuriiri tarkoittaa lähistöllä asuvaa työkaveria, joka välittää tietoa ja monenlaista  postia työpaikalta kotiin, jos olet itse estynyt. Siis sairauden sattuessa kulkevat kaikenlaiset paperit ja kirjat kätevästi kuriirin mukana. Ja kuriirille voi aina lähettää tekstarin ja pyytää vaikkapa katsomaan, löytäisikö hän työpaikalle unohtuneet kengät ja ystävällisesti toisi ne tullessaan. Näin säästyy voimia ja luonnonvaroja, kun ei tarvitse ajella edestakaisin työpaikan ja kodin välillä. Samalla voi sitten kotioven raossa vaihtaa tärkeimmät työpaikan kauhistuttavat kuulumiset ja säästää muuta perhettä valituksilta ainakin hetkellisesti. Ei tarvitse varmaankaan mainita, että minulla oli työaikana tällainen kuriiri, ja suosittelen kaikille kuriirijärjestelmän hankkimista.

Jos kuriiriksi vielä löytyy henkilö, jonka astiakaapista löytyy melkein mitä vain, on juhlien järjestäminen huomattavasti helpompaa. Joskus voi lainata lapsiakin, mutta lapset kasvavat nopeammin kuin astiat kuluvat, eikä lapsista valitettavasti ole niin pitkäaikaista iloa.

Jokainen, joka silloin tällöin lomailee tai muusta syystä poistuu kotoaan paria päivää pidemmäksi aikaa, tarvitsee tietysti ainakin kukkien kastelijan, ehkä postilaatikon tyhjentäjänkin. Onni on, jos tällainen henkilö sattuu olemaan innostunut viherpeukalo. Silloin kasvit ovat kotiin palatessa paremmassa kunnossa kuin ne olivat lähtiessä. Kesäkukat on nypitty eikä sisäkasveja ole hukutettu liikaan veteen. Me voimme poistua kotoa huolettomin mielin; kaksi viherpeukaloamme suorastaan kilpailevat keskenään.

Hyvät naapurit ovat jokapäiväisen asumisviihtyvyyden tärkeä tekijä. Jos naapurissa vielä sattuu asumaan entinen puutarhuri, joka ympäri vuoden muistaa lähinaapuriaan pihansa antimilla ja kättensä töillä, ei voi muuta kuin olla todella kiitollinen. Meillä herkutellaan kevään ensimmäisillä raparpereilla, jotka ilmestyvät terassille kuin itsestään, maistellaan kesällä erilaisia hilloja ja mehuja ja keitetään syksyllä maa-artisokkakeittoa. Ja joulun alla meidät yllätetään ovenpielessä roikkuvalla itse tehdyllä upealla kranssilla. Ja seuraavana päivänä saadaan vielä piparkakkumaistiaiset!




Naapurin joululahja löytyi ulko-oven vierestä.

 

Unohtuneiden tavaroitten kuljettajat ansaitsevat myös ison kiitoksen. Me olemme mm. unohtaneet isohkon matkalaukun täynnä välttämättömiä tavaroita mökille ja pienempiä tavaraeriä milloin minnekin, ja aina ne ovat löytäneet tiensä kotiin vain yhden puhelinsoiton vaivalla.

Lopuksi täytyy vielä mainita yksi ihmisryhmä, nimittäin tekniset tukihenkilöt. Vaikka olenkin mielestäni (eläkeläiseksi!) hyvinkin omatoiminen teknisten vempaimien ja ohjelmien kanssa, niin silti tällä hetkellä kolmelle tukihenkilölle riittää hyvin töitä.