Välitilassa

Olen aina pitänyt kovasti näistä joulun ja uudenvuoden välisistä päivistä.




Keiteleen talvieleganssia

Jääkukkia

 

Aika monihan palaa heti joulunpyhien jälkeen taas työpaikalle, minä olen saanut vuosikausia nautiskella hitaista, hiljaisista päivistä, sinisestä hämärästä, verkkaisesta käveleskelystä lumisilla poluilla, kirjoista, tv-sarjoista ja elokuvista, pyjamapäivistä, päiväunista, siis pelkästä muutaman päivän oleilusta. Syödään mitä kaapeista löytyy, lämmitetään sauna omituisina aikoina, tehdään  mitä mieleen juolahtaa. Kotona on siistiä, jopa kaunista, joulun tunnelma viipyy vielä.



Mökkikoivikko joulupuvussaan

Ja mielikin on jonkinlaisessa välitilassa. Tai horroksessa. Välillä puoliunessa, välillä havahtuen johonkin tunnelmaan, hetken kauneuteen. Kellonajoilla tai viikonpäivillä ei ole väliä.

Vielä viime vuonna oli jossain alitajunnan pohjalla tietoisuus siitä, että nämä ovat erityisen kallisarvoisia hetkiä, kohta alkaa tiukka ja kiireinen arkinen aherrus. Nythän tilanne on toinen, voin jatkaa tällaista hetkistä nautiskelua vaikka kuinka kauan.



Laiturin alle on syntynyt taideteos
 


Tarpeeseen tällainen lepo kyllä tulee. Joulun aika ottaa aina voimille. Tiivis usean päivän yhdessäolo perheen kanssa koettelee kaikkia, vaikka sitä odottaa ja siitä nauttii ja vaikka sopuisasti taas selvittiin pienemmissä tiloissakin.

Joskus kesällä aletaan varmaan taas suunnitella tulevaa joulua, mutta nyt eletään vain tätä hetkeä - ja käydään välillä elokuvien mukana Englannin maisemissa.

Ulkona pakkasta

Sisällä lämmin. Ja mökkiastiat toimivat!