 |
| Tällaisiakin kortteja löytyi kaupoista ja myyjäisistä tänä vuonna. |
Tänä vuonna eniten vaivaa (oikeasti se oli mukavaa!) aiheutti korttien ostaminen, ei osoitteiden metsästäminen tai sen pähkäily, kenelle kortti pitäisi lähettää. Aikaisemmista kireistä talkoista viisastuneensa olen tehnyt helposti päivitettävän nimilistan osoitteineen. Pari uutta nimeä listaan lisättiin, pari nimeä pyyhkiytyi syksyllä pois.
En ole askartelija, siksi ostan kortit yleensä valmiina. Viime jouluna tosin uusi mökkiympäristö inspiroi tekemään kortit Ifolorin ystävällisellä avustuksella (se oli kivaa), ja oli helppoa, kun kaikille lähti samanlainen kortti. Nyt ostettiin kortteja useammasta paikasta ja muutamasta kortista tiesi jo sen nähdessään, ketä varten se oli tehty.
Mutta, huolimatta postin kampanjasta, jossa muistutetaan, että joulukortti on aito asia eikä ilman sitä joulu tunnu miltään, heräsi kyllä epäilys, että onko tässä jokavuotisessa korttirumbassa oikeasti mitään järkeä. Lähetetään kortteja ihmisille, joiden kanssa ei olla muuten missään tekemisissä! Ja nykyaikana kun on muitakin viestimistapoja, miksi pitää lähettää hankala kortti?
Yksi pariskunta korttiostoksilla jäi erityisesti mieleen. Nainen valikoi korteista halvimpia, siis ei kortteja ulkonäön vaan hinnan perusteella, ja sanoi useampaan kertaan, että nehän menevät kuitenkin joulun jälkeen roskiin.
Miksi hän (tai minä) kuitenkin lähettää kortteja, vaikka koko asia jotenkin epäilyttää? Olemme varmaan tapojen orjia, emme uskalla katkaista perinnettä. Tai sitten, kortti on kuitenkin se "aito asia", joka on mukava saada ja pitää kädessä. Se kertoo, että joku jossakin on omistanut ajatuksen, vaikkapa lyhyenkin, kortin saajalle. Haittaako se, että se tapahtuu ehkä vain kerran vuodessa?
Kuinkahan pian sähköiset kortit jyräävät aidot? Vieläkö nuoriso harrastaa aitoja joulukortteja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti