Maahanmuuttajat ja kotoutuminen ovat olleet syksyn kestopuheenaiheita Suomessa ja varmaan muuallakin. Mori on malliesimerkki maahanmuuttajasta, jonka asettuminen Suomeen on mennyt hyvin, tai paremminkin loistavasti.
Hänhän ei tullut Suomeen pakolaisena ja tullessaan hänellä oli jo ammatti, mikä teki tulosta ehkä helpompaa kuin ainakin osalla tämän syksyn muuttajista. Suomi oli silti sama Suomi: kieli oli outo, ihmiset ja sää viileitä eikä omaa ammattitaitoakaan päässyt heti käyttämään.
Puolessa vuodessa Mori oppi kielen, sai töitä ja alkoi viihtyä. On helppo kuvitella, että Morin luonteella varustetulle ihmiselle kotoutuminen oli helppoa. Avoimena ja iloisena ihmisenä hän
tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Rohkeana ja puheliaana hän on käyttänyt suomen kieltä joka päivä Suomeen tulostaan lähtien ja oppinut kielen niin hyvin, että pystyy laskemaan leikkiä tai puhumaan vakavaa asiaa aina tilanteen mukaan. Omassa ammatissaan hän on koko ajan halunnut kehittyä eikä ole kaihtanut riskienkään ottamista. Helmikuussa hän avaa Tanpereelle toisen liikkeensä!
Reilu viikko sitten lensi Iranista Suomeen Morin veljen vaimo, hänkin ammatiltaan kampaaja (ja kosmetologi), tavoitteenaan asettua tänne pysyvästi, rakentaa oma ja miehensä elämä suomalaiseen malliin. Hänen tulonsa on saanut Morin muistelemaan alkuaikojaan Suomessa.
"Te-te-tehdäänkö kahvia?" hän kertoi änkyttäneensä asiakkaille alkuun ja jännittäneensä kovasti. Muutenkaan alku ei ollut niin ruusuista kuin ulkopuolisesta saattaa nyt näyttää. Hänellä oli tukenaan vain suomalainen vaimo eikä kukaan täällä puhunut persiaa, englantiakin vähän huonosti. Nyt Mori itse voi toimia veljen vaimon opastajana ja Morin koti on sukulaistenkin koti.
Parempaa kotoutumisen opettajaa Suomi ei voisi toivoa! Mori puhuu veljensä vaimolle suomea, on ottanut hänet opettelemaan suomalaisen kampaamon töitä omaan liikkeeseensä ja huolehtii, että myös suomalaiset tavat tulevat tutuiksi. Hän vaatii täsmällisyyttä aikataulujen suhteen ja opettaa itsenäisyyttä esimerkiksi kaupungilla liikkumisessa.
Kaiken tämän kahden pienen pojan isä ehtii ja jaksaa tehdä oman liikkeen pyörittämisen ja toisen suunnittelemisen ja omakotitalon rakentamisen ohessa. Yritteliäisyyttä ei voi kuin ihailla.
Oli erikoisen ylellinen tunne kampaamossa - jota tästedes kutsun Morin salongiksi - kun kaksi henkilöä suti yhtä aikaa uutta väriä hiuksiini. Siellä olisi voinut saada myös kosmetogin palveluja, mm. kynsien lakkausta ja ripsien ja kulmien värjäystä ystävällisesti hymyilevän ihastuttavan nuoren iranilaisnaisen tekemänä (joka on ollut Suomessa vasta kymmenen päivää ja pärjää jo auttavasti suomen kielellä).
 |
| Kampaajalla voi syventyä naistenlehtiin tai käydä mielenkiintoisia keskusteluja. |
Inspiroivaa!
VastaaPoista