Kyllä Tampere on ihana!

Yllättävä pieni olkapäätapaturma vei asioimaan uuteen Pohjola Sairaalaan Tampellan alueelle. Hieno rakennus, mahtava maisema ja mikä parasta: tarjolla nopeaa, asiantuntevaa ja hyvää palvelua. Kehuin jo paikan päälllä kaikkea mahdollista, kun oli niin upeaa kokea itsensä tärkeäksi asiakkaaksi. Pelkästään käynti tällaisessa ympäristössä tuntui kohentavan oloa merkittävästi.

Hyvällä mielellä (kun diagnoosikaan ei laskenut mielialaa) jatkoin kosken toiselle puolelle Finlaysonille Aamulehden toimitiloihin. Kanta-asiakaskortti oli harmillisesti kadonnut joskus keväällä ja syksyllä on tulossa tilaisuuksia, joissa sitä näyttämällä saa alennuksia. Uusi kortti järjestyi nopsasti. Palvelu oli täälläkin aurinkoista. Päästiin (Mieskin oli mukana) vielä käymään kellarissa tutustumassa Aamulehden valokuva-arkistoon, josta Mies toivoi löytävänsä hyviä otoksia.

Finlaysonin aamupäivän tunnelma houkutteli kahville ja siellä muistin, että tääällähän on taidenäyttely, jota piti käydä katsastamassa jo alkukesästä.

Ihana näyttely se onkin! Ehkä vielä kiehtovampi kuin viime kesän näyttely. Fantasiamaisemia, susia, katuun maalattuja Finlaysonin tekstiilien tuttuja kuoseja, moderneja tekniikoita. Nurkan takaa avautui aina uusia ihastuttavia töitä. Ja tämä tarjotaan tamperelaisille ilmaiseksi! Vielä kaksi viikkoa voi kuljeskella alueella tutustumassa nykytaiteen helmiin.

Väinö Linnan aukiolla on Pekka Jylhän Kukkataivas. Oikea taivas innostui panemaan parastaan taideteoksen taustalla..

Katumaalauksien päällä kävellessä askel nousee kepeämmin.

Nämä vanhat, historiaa huokuvat rakennukset on osattu todellakin ottaa kaupunkilaisia palvelevaan käyttöön. Kuinkahan moni tamperelainen on löytänyt kaiken, mitä Tampellan ja Finlaysonin vanhat tehdasrakennukset tarjoavat? Aika hiljaista ainakin Finlaysonilla oli vielä aamupäivällä. Mutta lastenkulttuurikeskus Rullassa oli vilinää ulkopuolelle pysäköityjen rattaiden määrästä päätellen. 

Meillä oli ilo tavata grafiikanpaja Himmelblaun ovella yllättäen tuttuja ja sekin sai kotikaupungin tuntumaan vielä ihanammalta.

Petri Ala-Maunuksen fantasiamaisemat alakerrassa tuntuvat puhuvan samaa kieltä kuin Samuli Heimosen sudet yläkerrassa.

Ja lauantai-iltana kulttuurielämykset jatkuivat Tampere Filharmonian ilmaiskonsertilla Sorsapuistossa. Säästä huolimatta paikalla oli tuhansia tamperelaisia. Sellaiseksi kai voi jo lukea ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalinkin. Ainakin solisti superihana Maria Ylipää on Tampereelta!