Onneksi tänään ei olla mökillä

En ole äärimmäisten luonnonolosuhteiden ystävä. En rakasta ukkosmyrskyjä, en ihaile salamointia, en nauti yli metristen aaltojen katselusta. Jos joutuisin yksin metsän keskelle, veden äärelle tai korkealle vuorelle, kun luonto näyttää voimansa, kutistuisin pelosta olemattomiin.

Siksipä tänään, kun tuuli puhaltaa myrskylukemissa, oli paljon miellyttävämpää olla kaupungissa, sisätiloissa ja kuunnella fiksuja kirjailijoita, jotka puhuvat luonnonkatastrofeista, ilmastonmuutoksesta, dystopioista. 

Yksi kuluvan vuoden vaikuttavimpia lukukokemuksia on ollut Emmi Itärannan Teemestarin kirja, ja älykkään kirjailijan esiintymistä oli ilo seurata. Hyvän kuvan itsestään ja teoksistaan antoivat myös Salla Simukka ja Siiri Enoranta, nuoria ja kiiteltyjä kirjailijoita hekin. Huoli maailman tulevaisuudesta on aito ja he osaavat antaa sille puhuttelevan muodon.

Kirjailija Johanna Sinisalo puhuu pidemmän kirjailijakokemuksen äänellä pitkälti samoista asioista kuin nuoremmat kollegansa. Ja vakuuttaa kuulijat siitä, että on aika unohtaa realismi ainoana todellisuuden kuvaamisen keinona. Rinnakkaistodellisuudet, toisenlaiset todellisuuden variaatiot saattavat oikeasti olla tottakin ja scifin ja fantasian keinoin nousevat olemassaolomme ongelmat esille eri tavalla.

On varmaan väärin viihtyä paremmin kirjojen kuin tosielämän maailmassa, mutta silti olen onnellinen, ettei olla tänään mökillä. Yksi kevätmyrsky sähkökatkoksineen on siellä koettu, ja alun ihmetyksestä ja jonkinasteisesta ihastuksesta huolimatta se oli hieman ahdistava kokemus. Tänäänkin tuli sähköyhtiöltä ilmoitus, että sähköt on poikki ja vikaa paikallistetaan. Pakastin on täynnä marjoja, ja toivotaan ettei katkoksesta tule yhtä pitkää kuin viimeksi. Tai ettei meidän puita ole kaatunut!

Aika pieniä nämä minun huolenaiheeni ovat verrattuna Teemestarin kirjan ihmisten huoliin: entismaailman luonnonkatastrofin seurauksena heillä on puute vedestä, ja diktatuurisen valtion sotilaskoneisto valvoo kaikkea elämää. 

Kirjan päähenkilö, nuori Noria-tyttö, uskaltaa kuitenkin tehdä omat ratkaisunsa ja perustelee ne: ”Uskon, että vaikeita valintoja on tehtävä jokaisena päivänä, siitä huolimatta, että hyvin tietää, ettei mitään palkkiota ole. ”  Ja jatkaa: ”Koska jos mitään muuta ei ole kuin tämä, se on ainoa tapa jättää elämästään jälki, jolla on merkitystä.”

Kaupunkipihan ainoa omenapuu sinnittelee myrskytuulessa.