Hienoja elokuvia rakkaudesta

Viikon sisällä kaksi hienoa elokuvakokemusta! Ne ovat pyörineet alitajunnassa koko ajan ja vaatineet saada enemmän huomiota kuin hetkittäin välähteleviä stillkuvia tai yksittäisiä repliikkejä. Nyt kun piparkakut tuoksuvat, joulusiivous on tehty, laatikot ja piirakat pakastettu, yritän tiivistää muutaman rivin maanantaiaamujen elämyksistä.

Saksalaisen Maren Adenin ohjaama erikoinen komedia, nimeltään Isäni, Toni Erdmann tuli perjantaina teattereihin. Ranskalainen Nicole Garcian draamaelokuva Kaikki mitä rakastimme on vasta tulossa. Molemmat ohjaajat ovat naisia, molemmat elokuvat ovat saaneet ylistävää palautetta ja kilpailleet viime keväänä Cannesissa, ja molemmissa käsitellään mitäpä muuta kuin rakkautta ja ihmissuhteita.

Kaikki mitä rakastimme -elokuvan julistetta ei maanantaina vielä löytynyt Niagarasta.

Mutta ihan erilaisia ne ovat ja siksikin niin kiehtovia. Toisessa käsitellään isä-tytär-suhdetta, toisessa aviopuolisojen suhdetta ja ennen kaikkea vaimon kokemia tunteita. Isäni, Toni Erdmann -elokuvassa vaikeaa aihetta käsitellään komedian keinoin, Kaikki mitä rakastimme on tyylilajiltaan perinteisempi.

Ikuisena romantikkona kallistun ehkä enemmän ranskalaisen elokuvan puoleen, sen mukana kun pääsee 1950-luvun Provencen laventelipelloille, sadonkorjuujuhliin ja kauniisiin merenrantamaisemiin, vaikka tunnelmat eivät aina niin levolliset ja ihanat olekaan. Ja kuulee (ja ymmärtää!) ranskan kieltä.

Saksalaisohjaajan elokuvassa ollaan Romanian Bukarestissa ja nykyajan bisnesmaailmassa, ja sellainen kurkistus on toki mielenkiintoinen, avartava ja täytyy tunnustaa - aika pelottava. Uskottavuudesta en osaa sanoa, ja kuulisin mielelläni kommentteja elokuvasta heiltä, jotka itse elävät sellaisessa maailmassa.

Isäni, Toni Erdmann -elokuvan alussa esitellään isä, joka asuu yksin vanhan koiransa kanssa. Tuttavat ja sukulaiset ovat tottuneet hänen omalaatuiseen huumoriinsa, mutta katsojan (ja postinkantajan) hän aluksi hämää esittämällä muka veljeään. Isän nimi ei oikeasti ole Toni Erdmann, naamioituminen on hänen juttunsa ja hän ilmestyy yllättäen paikalle erilaisissa valeasuissa milloin missäkin.

Näkökulma vaihtuu tyttäreen, kun etäiseksi jäänyt isä tulee yllätysvierailulle hänen työpaikalleen. "Oletko sinä onnellinen?" kysyy isä tyttäreltään ja ymmärtää vastauksen niin, että häntä tarvitaan. Konsulttitytär Ines (Sandra Hüller) tekee uraa eikä juuri mitään muuta. Kun isä pikku hiljaa hivuttautuu hänen maailmaansa, ovat seuraukset yllättävät.

Yhtä vähän voi kertoa ranskalaiselokuvan juonesta, ettei pilaisi katsomiskokemusta. Elokuva on pitkälti takaumaa, jossa päähenkilö Gabrielle (Marion Cotillard) palaa nuoruuteensa, avioliittonsa alkuun ja kiihkeään rakastumiseensa parantola-aikanaan. Juuri kun katsoja ajattelee ymmärtävänsä Gabriellen elämää, tapahtuu yllätyskäänne. Näin elämän pitääkin mennä, ajattelen ja pyyhin salaa kyyneleitä.

Kaikki näyttelijät sivuosia myöten ovat hyviä ja pääosien esittäjät loistavia. Niin Gabriellen kuin Inesin kasvot puhuvat paljon.

Isäni, Toni Erdmann, on kepeän pinnan alla hyvin älyllinen ja vakava elokuva. Kaikki mitä rakastimme on kaunis, kiihkeä, herkkä ja vaikuttava elokuva. Molemmat tarinat kannatti kertoa!