Mökin jouluvalmistelut aloitetaan ajoissa. Ensimmäiseksi herätellään mökkitonttu työnjohtajaksi, valvomaan että kaikki tehdään rauhassa ja hyvällä mielellä. Mökkijoulussa ei ole lupa stressata, täällä nautiskellaan ja kuunnellaan sydämen ääntä, jota myös intuitioksi kutsutaan. Perinteitä ei vielä ole niin paljon, että nekään kahlitsisivat.
Mutta niin siis todellakin näyttää käyvän, että taas suunnistetaan tänne muutamaksi päiväksi joulun aikaan. Kylpyläjouluvaihtoehto tai ulkomaanmatka alkoivat tuntua kalseilta ideoilta. Nyt on hyvä valmistella mökkiä siihen kuntoon, että tänne on mukava tulla.
Kauppareissulla ostetaan nykyään harvoin muuta kuin ruokaa, nyt valkoinen ikkunasydän alkoi tuntua erittäin tarpeelliselta. Päivänvalossa se näyttää erilaiselta kuin illan pimennyttyä. Heräteostos ei harmita yhtään!
Ulkovalotkin on viritelty. Keväällä leikatut pensaat, joihin ne sommiteltiin, ovat vielä aika pieniä ja päivällä valot näyttävät hukkuvan maisemaan, mutta illalla nekin valaisevat kauniisti. Miehen hankkimia "mäntyvaloja" kokeiltiin eilen. Niillä saadaan poimittua pimeydestä ihailtavaksi joku haluttu yksityiskohta.
Pikkupoikia odottaa papan tekemä mäki, jota voi huristella rantaan päin. Toivottavasti lumet säilyvät jouluun asti!
Valoisaa aikaa on vain muutama tunti eikä sitä kaikkea kannata käyttää puuhastellessa. Välillä on tehtävä polku rantaan ja avattava mielensä ja sydämensä avaruudelle.
Järven selkä lainehtii vielä vapaana, rannoilla on heikko graafisesti kuvioitu jääpeite. Sen alta voi kuulla laineiden liikkeen, vaikkei liikettä pinnalla huomaakaan. Vielä ei ole asiaa jäälle, mutta ehkä jouluna jo on pikku jäänmurtajille töitä laiturin jääpuikkojen katkomisessa. Pakkanen kiristyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti