Aurinkoista syyskuuta

Tervetuloa aurinkoinen syyskuu! Yksikin kukka tuo auringon sisälle.

Nyt se sitten virallisestikin alkaa, syksy nimittäin. Vähän on haikea olo, kun jotenkin jäi kaihertamaan ajatus, oliko kesää ollenkaan vai enkö vain saanut siitä kiinni. Raukeita päiviä laiturilla, viipyilyä järvessä saunan hikeä haihduttamassa, lämpimiä elokuun iltoja - en muista kokeneeni.

Laiturilla kyllä istuskeltiin, kahvikupin kanssa tai jopa rapuja syöden, mutta aina pukeissa ja yleensä aika pikaisesti. Ja jos saunasta uskaltautui järveen, sekin piti tehdä nopeasti ja pahemmin ajattelematta. Elokuun iltoja istuttiin mieluummin lasitetulla terassilla ja sielläkin huovalla oli käyttöä. Ja sadetta riitti!

Nyt tietysti liioittelen, kyllä niitä lämpimiäkin - jopa hikisiä - hetkiä kesään mahtui. Juhannuksenakin saaatiin hellettä monen vuoden annos.

Mutta nyt vihdoinkin siirrytään arkeen ja vapaaehtoisten velvollisuuksien pariin. Olen näpytellyt puhelimeeni 39 uutta numeroa ja huomenna lähetän niihin tekstiviestimuistutukset ensi viikolla alkavasta opetuksesta. Olen suunnitellut opettajien aloituspalaveria ja ryhmäjakoja. Olen valmistellut ensimmäisiä tunteja.

Syksy saa tulla, olen valmis. Olen käynyt hierojalla, triplahoidossa kosmetologilla (kasvot, jalat, kädet) ja kampaajalla Morilla. Hammashoidot olen varannut. Olen ostanut kuntosalikortin ja siirtänyt sen suoraveloitukseen. Aion käydä salilla vähintään kaksi kertaa viikossa.

Mutta vielä nautitaan aurinkoisista päivistä (niitähän on tulossa, onhan?) ulkona. Pelataan golfia, kävellään, poimitaan auringonkukkia, joita kaupungin puistosta saa kerätä omaan maljakkoon (kiitos siitä!), suunnitellaan sukulaistapaamisia. Haikeus sikseen, tervetuloa reippaus!

Kynnet hyvin, kaikki hyvin. Tukkakin on kyllä taas syyskuosissa, kiitos Morin.