"Mistä näitä senttejä oikein tulee?" ihmeteltiin Saunalahden mainoksissa muutama, tai tarkemmin arvioituna aika monta vuotta sitten (kylläpä siitäkin on jo aikaa).Itse olen viime aikoina useamman kerran pysähtynyt ihmettelemään päinvastaista ilmiötä, katoamista. Nimittäin ajan. Vastahan oli kesä, vastahan suunniteltiin syyskuun alun tapahtumia, vastahan oli viikonloppu. Ja nyt ollaan jo tässä, syyskuu kallistuu lopuilleen, uusi viikonloppu tulee tuota pikaa.
Ja kalenteri täyttyy. Ihan mukavista jutuista. mutta silti. Mihin mahtuu nia-tanssikokeilu, mihin kirjapiirin kokoontuminen? Ystäviäkin olisi syytä tavata, aarrekartta odottaa päivittämistä. Ja nyt pitäisi ulkoilla, pelata golfia, kun sää on suosiollinen. Kuntosalille ei ole ehditty tällä viikolla kertakaan, ja tuli se korttikin hankittua.
Omenia on vielä hillottavaksi ja puolukoitakin tuli mökkituliaisina melkein ämpärillinen. Onneksi terassilla on öisin niin viileää, että säilynevät vielä muutaman päivän...
Miten ehdin työaikana yhtään mitään, kun eläkkeelläkin on tällaista? Vai olenko muuttunut ihan saamattomaksi?
Vain yhtenä päivänä syyskuussa osasin hetkeksi pysäyttää ajan, unohtaa menneet ja tulevat.
Toisaalta: alkusyksyn kiireiset tekemiset ovat todennäköisesti ohimenevä ilmiö. Parempi näin, kuin hohhoijaa-meininki marraskuussa. Silloin voi poltella kynttilöitä ja ihmetellä ajan hidasta kulumista. Ja odottaa valoa ja aktiivista elämää.
 |
| Miksi näitä puolukoitakin piti ahnehtia? Yksi opiskelija kertoi tänään, että hänen anoppinsa oli jo kieltänyt häntä poimimasta .... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti