Riitta ja muita viisaita iättömiä naisia

Harvoin on viikko hurahtanut yhtä nopeasti. Tietokone on avattu vain ihan välttämättömiä perustarpeita kuten ruokaohjeita varten. Blogipäivitykset ja tavanomainen surffailu ei ole tullut edes mieleen.

Opetuksen aloittaminen on aina tapaus sinänsä, mutta nyt se kyllä jäi viikonlopun varjoon. Silloin nimittäin tulivat isän puolen naispuoliset serkut Tampereelle. En tohdi enää puhua serkkutytöistä, vaikka mieli tekisi, kun ollaan niin kovin nuoria (?) tai ainakin nuorekkaita, että väkisinkin yhdessä tulee tyttömäinen olo. Edellisen kerran kun käytin sanaa serkkutyttö, tuli jälkikasvulta niin huvittunutta palautetta, että ollaan nyt sitten suosiolla naisia - ainakin julkisesti.

Viisas elämä -messut viime syksynä (joista kirjoitin täällä) olivat niin innostava kokemus, että jo silloin tiesin varmasti meneväni messuille toistekin. Ja mielellään hyvässä seurassa. Siispä oli luontevaa yhdistää serkkutapaaminen ja messuilu.

Ihan kaikki serkut eivät päässeet paikalle (pari asuu Atlantin takana), mutta kuusi iloista - ja aika samannäköistä (!) naisihmistä kokoontui perjantai-iltana ensimmäiselle yhteiselle aterialle meidän ruokapöydän ääreen. Jotkut olivat tehneet aika pitkän matkan, mutta väsymyksestä ei ollut tietoakaan, vaan juttu alkoi heti luistaa.

Kaikki eivät suinkaan ole olleet jatkuvasti keskenään tekemisissä. Muisteltiin edellisiä tapaamisia, joista oli saattanut kulua hyvinkin toistakymmentä vuotta. Kanadan-tädin juhlat ja Suomen-kiertomatkat ovat tähän asti saattaneet osan yhteen, nyt on keksittävä muita yhteydenpitotapoja, jos nyt yhteyttä ylipäätään halutaan pitää. Ja mehän haluamme! Se varmistui viikonlopun aikana.

Lauantaiaamuna lämpimässä tihkusateessa oli mukava suunnistaa Tampere-taloon. 

Lauantai oli messupäivä. Kahdeksan tuntia vietimme Tampere-talon messutarjontaa ihmettelemässä. Tänä vuonna en kokenut samanlaista messuinnostusta kuin viime syksynä. Luennoitsijoilla ei tuntunut olevan ainakaan minulle sellaista annettavaa, josta olisin saanut elämään uutta perspektiiviä tai uusia oivalluksia. Vikahan oli tietysti minun: itsehän valitsin ne luennot, joille halusin mennä.

Mutta yhteinen kokemus ja sen purku lauantain ilta-aterialla korvasivat lievän pettymyksen. Luentojen annin ja sanoman kriittinen pohdiskelu, messutavaroiden ja "henkisten valmentajien" paljouden ihmettely, ajatusjoogan mantrojen muuttuminen hervottomaksi naurujoogaksi - kaikki päivän ilot ja ihmeet jäivät tällaisen ruodinnan jälkeen paremmin mieleen. Ja opimme me jotain uuttakin: Jaana Venkulaa uskoen olemme nyt iättömiä, emme suinkaan ikääntyviä.

Vaikka lukemattomat kivikauppiaat jättivät meidät kaikki kylmiksi, niin lämmintä, suorastaan hikistä intoa sytytti päivän viimeinen ohjelma, nia-tanssi, jota lopuksi suunnistimme kokeilemaan porukalla. Tätä olen kaivannut, tästä alkaa uusi harrastus!

Lauantain aterian ruokalajit (grillatut tomaatti-mozzarellebruschettat, munakoisosalaatti halloumijuuston kanssa, omena-siiderinyytit) valmistettiin pareittain ja vaikka aika moni väitti, ettei enää jaksa oikein innostua ruuanlaitosta, niin väitän, että nyt oli kivaa kokata.

Pöytä on katettu. Tässä istuttiin ainakin kolme tuntia.

Illanistujaisten jälkipyykkiä

Toki sukujuttujakin ehdittiin käydä viikonlopun aikana läpi. Raskaitakin kohtaloita avattiin vähän ja kerrottiin tarinoita tädeistä, sedistä ja isovanhemmista, jotka ainakin minulle ovat jääneet aika vieraiksi. Vanhojen valokuvien kautta katseltiin toiseen aikaan ja ihasteltiin äitiemme sukupolven naisten pukeutumista.

Mutta kyllä jotkut nykynaisetkin osaavat ja uskaltavat pukeutua. Siitä sain muistutuksen, kun serkkutapaamisen jälkeen kiiruhdin pääkaupunkiin.

Yksi upeimmista ja karismaattisimmista naisista, valtioneuvos Riitta Uosukainen, oli eilen Helsingissä pukeutunut näyttävään pääväriltään punaiseen päällystakkiin ja hattuun, jotka hän kantoi ylvääseen tyyliinsä. Keskustelimme hetken porraskäytävässä, ja putkiremontista alkanut jutustelu päätyi Tampereen kautta maailmanpolitiikan näyttämölle. Tunsin olevani isojen asioiden ytimessä, kun keskustelukumppanini sanoi olevansa huolissaan Euroopasta ja Angela Merkelin tilanteesta. Hillary Clintoniinkin hän kertoi tutustuneensa.

Mitä tästä opimme: viisaat iättömät rohkeat naiset pitävät huolta itsestään, toisistaan ja koko maailmasta.

Seuraavaa serkkutapaamista odotellessa voidaan muistella tätä ensimmäistä. Tässä vähän alkupaloja.