Morin päivitetyt kuulumiset

Kävin toissapäivänä selvittämässä, mitä Morille kuuluu. Edellisestä käynnistä oli jo pari kuukautta, ja entuudestaan tiesin, että se on niin pitkä aika, että Mori ehtii sinä aikana vaikka mitä.

Varsinaisesti olin varannut ajan kampaajalle, mutta tein heti alkulämmittelyjen (= pitkä halaus) jälkeen tiettäväksi oikean asiani. Kerroin, että Uutisia Morin salongista luetaan edelleen ja minusta on vähän noloa, kun "uutiset" ovat kohta vuoden vanhoja. Pohdimme myös hetken, miksi paikallislehti ei ole halunnut tehdä hänestä juttua, vaikka kuulemma useampikin ihminen, mm. ihan toimittajat itsekin ovat sitä lehdelle ehdotelleet. Haa, minäkin lähetin Mori-kehut, kun Lännenmediat haki kampaajajuttuunsa lukijoiden kokemuksia! Yksi sitaatti minulta oli lehteen päässyt, mutta ei edes Morin nimeä; joku tamperelaisille ihan tuntematon tyyppi Rovaniemeltä oli katsottu ison kuvan ja jutun arvoiseksi.

No, ei katkeroiduta, eikä luovuteta! Monenlaisia maahanmuuttajatarinoita on Aamulehdessä jo ollut ja ehkäpä joskus on Morinkin vuoro. Morin kokemuksia ja ajatuksia kannattaisi kyllä esitellä laajemminkin kuin vain hänen omalle asiakaskunnalleen. Ja yrittäjälle julkisuudesta voisi olla hyötyä, mutta ilman sitäkin Mori löytää kyllä omat kanavansa.

Aika kansainvälisen näköinen ikkuna ja niin on tunnelmakin!

Kaksi vuotta sitten Mori näytti tältä. Kampaamo on suunnilleen ennallaan, mutta mies on vähän muuttunut.

Mutta Morille tosiaan kuuluu taas uutta. Hän on käynyt ekokampaaja- (vai oliko se ekokampaamo?) kurssia, joka jatkuu kevääseen asti. Omasta jaksamisestaan Mori ei ollut ihan varma, voi olla että kurssi jää kesken. Itse hän ei ole ajatellut ryhtyä ekokampaajaksi, mutta oli pitänyt mahdollisena perustaa sellaisen kampaamon, ja siksi hän siis kurssilla on. Kolme kahdeksan tunnin päivää kuukaudessa sellaisten asioiden opiskelua, jotka hän toisaalta jo osaa tai joihin hän ei ihan täysin usko, on aika turhauttavaa. Värikkäästi hän kuvaili kurssin antia ja opetustekniikoita. Intialaista päähierontaa hän ei ole vielä suostunut kokeilemaan vaan pitää omaa hierontatekniikkaansa parempana.

Selvästi uusia bisnesideoita on kuitenkin muhimassa. Saa nähdä, joko ne piankin kypsyvät toteutettaviksi.

Liikkeiden määrä on siis ehkä kasvussa. Perheen poikien lukumäärä kasvaa tammikuussa, kun kolmas pikkumies syntyy.

Perhe ja suku ovat Morille ykkössijalla (en ole varmistanut, vaan päätellyt). Vanhempien Suomen-vierailu oli toisaalta mukavaa, toisaalta koettelevaa aikaa (kenellepä ei, voisi aika moni muukin todeta). Kulttuurishokkia eivät kokeneet iranilaiset vanhemmat vaan Mori, joka ei kyennyt ymmärtämään isänsä käytöstä.

"Iranissa voit olla tosi äijä, mutta Suomessa tuollainen ei ole tapana", hän kertoi yrittäneensä muuttaa isänsä tapoja. Isän käytös arkipäivän asioissa näytti täällä täydelliselta avuttomuudelta: hän ei osannut itse edes voidella leipäänsä tai ottaa kaapista juomalasia. Hän oli täydellisen riippuvainen vaimostaan, joka "kiersi isän ympärillä kuin perhonen kynttilänliekin ympärillä", kuten Mori kuvaili (sivumennen sanoen: ihailin taas hänen suomen kielen taitoaan, joka taipuu tällaiseenkin kuvakieleen). Yritin lohduttaa kertomalla, että kyllä jotkut suomalaisetkin miehet voivat olla niin avuttomia, etteivät uskalla edes käydä ruokakaupassa. Sitten tajusin puhuvani menneistä sukupolvista, nykymiehet osaavat hoitaa kodin ja lapset ihan yhtä hyvin kuin naiset.

Melkein (vai yhtä?) hyvin kuin Mori huolehtii perheeestään, hän välittää asiakkaistaan. "Meillä on suhde", hän sanoi ja toivoi, että aina kertoisin hänelle, jos en jostain syystä ole tyytyväinen työn tulokseen. Jos muuttaisin muualle tai jos vaikka saisin päähäni vaihtaa kampaajaa, silloinkin hän odottaisi tietoa, ettei häntä huolettaisi, mitä asiakkaalle on tapahtunut.