Muotialan marraskuu

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin."

Tehty, paitsi suppilovahverot eivät ehtineet meille asti ennen lumen tuloa, mutta tänään sain vielä opiskelijan itse tekemää hapankaalia.

"Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen kolooon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä."

Onneksi on kaukolämpö ja miellyttävä lattialämmitys, villasukkia ja mukavia huopia.

"Ja joskus aamuhämärissä hän tiesi, että hän halusi matkustaa erääseen laaksoon, missä hän oli ollut hyvin kauan sitten. Oli hyvinkin mahdollista, että hän oli vain kuullut puhuttavan tuosta laaksosta tai kukaties lukenut siitä, mutta sehän oli yhdentekevää."

Kirjastosta saa äkkilähtöjä; kävin Kristina Olssonin Daavidin tähtien mukana Tukholmassa ja Israelissa ja Johanna Venhon henkilöiden mukana Kaukana jossain onnenmaassa. Välillä on lupa rentoutua muidenkin kuin kirjapiirin kirjojen parissa.

"Sinä iltana taivas oli aivan kirkas. Ohut jää ritisi homssun tassuissa, kun hän kulki puutarhan poikki. Laakso oli pakkasesta hiljainen, ja lumiset rinteet hohtivat vaaleina."

Keskikaupungilla lumi on muuttunut ruskeaksi loskaksi, meillä on vielä valkeaa ja puhdasta. Oliko talvi tässä? Tuuli ei enää puhalla purevasti, ilma on kevyttä hengittää. Mutta jos ei huvita hikoilla lenkillä, ikää voi pidentää muutenkin.

Sitaatit Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu -kirjasta, lehtileikkeet marraskuun Aamulehdistä