Perjantaina puolenpäivän aikaan pölähti Helsingin-junasta kaksi nuorta naista valmiina kokemaan suunnilleen kaiken, mitä tyypilliseen suomalaiseen kesämenoon kuuluu. Tyttärellä oli tietysti omakohtaista tietoa, ja meksikolainen ystävätär piti perehdyttää suomalaisen kesän parhaisiin tai ainakin perinteisimpiin juttuihin. Dubain ja Meksikon kokemusten jälkeen luvassa olisi taatusti jotain erilaista.
Kolmen ja puolen Tampere-tunnin aikana ehdittiin lounastaa Tampellassa, kävellä Vapriikinraitilla, ihailla koskimaisemaa, piipahtaa Torni-hotellin korkeuksissa, nauttia kakkukahvit Lapinniemen Ansarissa ja vielä kiivetä Pyynikin näkötornin huipullekin. Siis parhaita paloja Tampereen historiasta ja maisemasta pikkuisella turistikierroksella. Tässä vaiheessa mukana oli vielä Mieskin.
 |
| Tampereen kierroksella ehdittiin poiketa pikaisesti ihailemassa Pyhäjärvi-maisemaa tuulisella Pispalanharjulla. |
Lauantaiaamuna käännettiin naisporukalla auton nokka kohti Keski-Suomea ja mökkimaisemaa. Pilvinen ja tuulinen sää ei laskenut innostusta, vaikka kolmen tunnin autossa istuminen minusta aika puuduttavaa onkin; musiikki soi (paljon kovemmalla kuin meillä yleensä) ja tuttuihin lauluihin oli mukava yhtyä. Puolimatkan krouvissa eli Satamakapteenissa Korpilahdella pidettiin hetki taukoa.
Viitasaarella tankattiin ruokia S-marketista (ja äidin suureksi hämmästykseksi myös irtokarkkeja, joita kuulemma ei muualla maailmassa myydä, ja Suomessa niitä pitää siis ehdottomasti saada) ja sitten jo oltiinkin mökkirannassa.
Lounaaksi tehtiin - taas yllätys - suomalaista kesäkeittoa. Sitä oli suositeltu meksikolaiselle vieraallemme, ja mikäs siinä, vaikka vähän ihmettelinkin. Se tuntui meksikolaiseen makumaailmaan tottuneelle kovin vaisulta ja mauttomalta. Kesäkeittohan on hyvin hienovaraista, siinä maistuvat kesän uudet perunat, porkkanat, tilli. Uusia perunoita ja sipulia olikin jo tarjolla, herneitä ja porkkanoita ei tietenkään vielä, mutta mentiin niillä aineksilla, joita saatiin. Ilta-aterialle varattiin meksikolaista: tortilloja, papuja, juustoa, chiliä, tomaatteja...
 |
| Tässä tehdään meksikolaista salsaa mökkikeittiössä. |
 |
| Lautasliinatkin oli taiteltu täydellisesti! |
Syömisen lisäksi suomalaiseen mökkielämään kuuluvat kaikenlaiset pelit. Sateisena lauantai-iltana pelattiin niin fortuna- kuin uno-turnauskin. Jälkimmäinen ainakin ihan oikeilla säännöillä, jotka opiskeltiin ensin netistä. 500 pisteen raja on melkoinen urakka ja lähempänä puolta yötä oltiin jo niin väsyksissä, että pisteiden lasku englanniksi oli melkoista punnerrusta. Mutta kesken ei lopetettu!
 |
| Väsynyttä porukkaa pelipöydän ääressä joskus vähän ennen puoltayötä. |
Samalla periaatteella ja "vakavuudella" opetettiin seuraavana päivänä meksikolaiselle vieraalle ulkona tikanheittoa ja mölkkypeliä. Hauskaa oli, ja vieras osoittautui yllättävän nopeaksi oppijaksi, mutta ei onneksi sentään päihittänyt molempia alkuasukkaita (toisen vain!). Soutaminenkin oli hänelle uusi laji, mutta Tyttären esimerkin innostamana hän halusi kokeilla sitä. Saunassakaan hän ei ollut käynyt aiemmin.
Mutta nyt kävi, oikein perinteisesti, eli lämmitettiin rantasauna, haettiin puita liiteristä ja vettä järvestä. Uimaan uskaltautui vain Tytär, kaksi kertaa jopa, vaikka vesi oli ihan jäätävän kylmää. Kaikki piti kuitenkin kokea! Saunavihtakin meillä oli. Ainekset siihen haettiin lauantai-iltapäivän metsälenkillä, jolta minä flunssaisena käännyin jo ennen puolimatkaa takaisin.
 |
| Flunssainen äiti sai näin kauniin tuliaisen tyttöjen lenkiltä. |
Mökkiviikonloppu päätettiin sunnuntai-iltapäivänä muurinpohjalättyihin ja saunakahveihin. Sitten taas pyyhällettiin Tampereelle, nyt ilman yhtäkään pysähdystä.
Tämän lisäksi Tytär ehti vielä tavata tamperelaisia ystäviään. Me Miehen kanssa taas seurusteltiin meksikolaisen vieraan kanssa kotona.
Kiitos vierailusta; kesä on nyt korkattu!
 |
| Keski-Suomessa kesä oli vasta tuloillaan. Omenapuut eivät vielä kukkineeet, ja koivun lehdet olivat pienempiä kuin Tampereella. Luontoelämyksiin kuuluivat myös isot korvasienet rantasaunan takana ja pihamaan hiljainen siili, joka ei juurikaan pelästynyt meitä. |
