Hei, me juhlitaan!

Kesä ei tule ilman kevätjuhlia. Sellaiset on järjestettävä, jos ei pääse mukaan jonkun muun järjestämiin. Mietin sitäkin, tuleeko kesä ilman Suvivirttä. Kun suurin osa tähänastisista kesistä on alkanut yhteisesti lauletulla Suvivirrellä, se on jonkinlainen siirtymäriitti.

Onneksi ei tarvitse pähkäillä enempää sitä asiaa. Soitettiin Suvivirsi keskiviikon päättäjäisissä maahanmuuttajanaisille ja selitettiin sen kuuluvan suomalaiseen perinteeseen. Tunnelma oli oikein juhlallinen.



Suvivirren jälkeen talkoiltiin kaupunkipihassa. Kaksi vuotta sitten istutetut marjapensaat saivat naapurin tytöiltä nimilaput.

Nyt valmistellaan mökillä huomista. Kakkupohja ja kasvispihvit on paistettu, kylmävarastot täytetty vihanneksilla, leivillä ja juomilla. 

Pienellä paikkakunnalla on mukava asioida: yhden oven takaa löytyy kangaskauppa, vierestä paikallisia herkkuja myyvä liike, josta perjantaisin saa lihaa suoraan tuottajalta ja joka arkipäivä Raijan ja muiden nimeltä mainittujen emäntien leipomuksia. Ja melkein vieressä ovat kaikki isommat marketit.

Juhlavalmisteluja

Helsingistä on yksi auto jo matkalla, Tampereen suunnalta tulee huomenna toinen. Sitten juhlitaan! Nostetaan lippu, lauletaan muutama maakuntalaulu, syödään hyvin, lämmitetään rantasauna, paistetaan rosvopaisti. Pihaolympialaisiakin on suunniteltu.

Viimeiset viikot on jännitetty säätä ja nyt sekin näyttää lupaavalta. Käet kukkuvat onnen vuosia kahdelle päivänsankarille: Miehelle ja vuoden vanhalle omalle mökille.