Vietettiin viikko vaihtelevassa säässä mökillä, ja siellä sai vielä varustautua kunnolla ulos lähtiessään. Kevään viileys näkyi myös luonnossa: valkovuokotkaan - nuo äitienpäivän vakiokukkijat - eivät vielä uskaltaneet avata nuppujaan. Vasta torstaiaamuna oli pihamaalla vastassa iloinen valkoinen yllätys.
 |
| Keitele ei pettänyt tälläkään kertaa. Se tarjosi vaihtelevia, yllättäviä ja huikeita näkymiä joka päivä. |
Yllätys oli ensimmäinen kukkuukin. Raekuuron jälkeisessä hieman hämärtyvässä illassa se kaikui ikään kuin kesän aloituksen merkiksi. Sen jälkeen käki - tai useampi lajitoverinsa - piti ääntä aina metsälenkkiä tehdessämme. Rannassa huuteli kuikka, ei omaa nimeään, vaan ihan selvästi "kuikku"; olisiko joku keiteleläinen murreilmaisu. Ensimmäiset lintuhavainnot ovat aina niin sykähdyttäviä!
 |
| Kuka jaksaa harmitella jäiden rikkomaa laituria (taaas!), kun voi suunnata katseen taivaalle tai vaikkapa järven pohjaan, jota pilvetkin ovat sukeltaneet ihailemaan. |
Eilen illalla ajettiin kotiin Tampereelle. Ja täällä oli vastassa kesä! Vihreys oli viikossa levinnyt kaikkialle, ihan kuin joku olisi kaatanut isosta maalipurkista samaa vaalaeanvihreää sävyä. Keskisuomalaisen hitaammin värittyvän metsämaiseman jälkeen tämä hämäläinen värimaailma tuntuu niin runsaalta ja lämpimältä.
Aamupäivän golfkierroksen jälkeen uskaltauduttiin hakemaan lounasta Tammelantorin katukeittiöstä. Ei oltu ainoita. Vaikkei torilla vielä olekaan terasseja ja myyjiäkin on vielä normaalia toukokuuta vähemmän, näyttää se kokoavan eri-ikäisiä ihmisiä nauttimaan ruoasta ja seurasta. Jotenkin tuntuu maailma muuttuneen: halusin ostaa kahvilasta kotiin viikonlopuksi parit pullat, ja kun minulla ei ollut käteistä, myyjä oli valmis antamaan ne kuitenkin kuittia vastaan: "Maksat sitten seuraavalla kerralla, kun tulee torille asiaa." Ihan uskomatonta! Emme tunteneet myyjän kanssa toisiamme, eikä minulla niin kovin usein ole torille asiaa... Onneksi Mieheltä löytyi kymppi käteistä, ja saatoin maksaa ostokset heti.
Iltapäivällä naapurit näkyivät juovan terassillaan viiniä. Siis viiniä iltapäivällä! Toiset naapurit ottivat vähäpukeisina aurinkoa, kolmannet ihmettelivät terassilaudoituksen alla asuvaa siiliä. Kaikki ovat tulleet pihalle, ja joidenkin kanssa rupatellaan pidempäänkin.
Keskisuomalainen maisema elää kuitenkin vielä mielen pohjalla. Järven avaruus, honkien humina, auringonnousut ja ennen kaikkea -laskut. Tästä kesästä saattaa tulla kunnon mökkikesä.
 |
| Rauhassa ja tasapainossa. |
