Häät somalialaiseen tapaan

Yksi tämän kesän unohtumattomimmista illoista oli heinäkuinen lauantai-ilta, jolloin sain olla mukana somalialaisissa häissä, ilmeisesti hyvin perinteisissä sellaisissa, vaikka häitä juhlittiinkin Suomen Tampereella. Juhla oli monella tapaa kuin pikainen käynti kaukomailla tai värikäs ja eksoottinen näytelmä, jota säesti rytmikäs ja kovaääninen musiikki.

Kutsu juhliin tuli hyvissä ajoin keväällä, ja kutsujana oli morsiamen sisar, yksi suomen kielen opiskelijoistamme. Itse morsianta, sulhasesta puhumattakaan, en ollut ennen häitä tavannut. Morsiamen äiti ja toinen sisko olivat kuitenkin tuttuja jo entuudestaan.

Morsiamen sisko hääasussaan.

Olin ennakkoon lukenut pari kuvausta somalialaisista häistä ja tiesin esimerkiksi sen, että juhla ei ala sillä kellonlyömällä, joka on kutsuun painettu, kuten Suomessa on tapana. Siksi uskalsin mennä hääpaikalle tunnin myöhässä. Morsiamen sisar oli portailla vastassa ja toimi alkuun oppaana. Juhlapaikka oli hienosti koristeltu: valkoiset liinat, valkoiset tuolit, valkeita kukkalaitteita ja erikoinen sohva-nojatuoliasetelma ikään kuin näyttämöllä.

Ihastelimme paikkaa ja arvuuttelimme tulevaa, me muutamat paikalla olevat suomalaiset, kun muita upeasti pukeutuneita juhlavieraita alkoi saapua harvakseltaan. Ei mennyt kauaakaan, kun jo tunsimme joukosta muitakin; morsiamen Kemistä tullut täti esimerkiksi oli hyvin puhelias ja otti meidät lämpimästi vastaan. Lämmin tunnelma jatkui koko illan ja yön, kun tutut ja tuntemattomat tulivat juttusille. Ja aina halattiin!

Naiset tanssivat ja iloitsivat keskenään. Tämä häävieras oli tullut Tanskasta.

Keskustelu tuli vaikeammaksi, kun musiikki koveni. Mutta sitten tanssittiin! Naiset keskenään, toisiaan käsistä kiinni pitäen tai rennosti rytmikkään musiikin mukana liikkuen. Välillä musiikin yli kaikui naisten huuto, jota en edes yritä kuvailla. Paikalla oli  naisten lisäksi vain muutama mies musiikkilaitteita hoitamassa ja solistina, laulamassa meidän tanssijoiden joukossa, meille. Naiset näyttivät tuntevaan laulut ja osa hyräili mukana.

Pari tuntia oli jo ehditty tanssia, kun vieraat järjestettiin kunniakujaan ja kävi ilmi, että morsian on tulossa. Ja sieltä hän saapuikin, tanssien punaista mattoa pitkin, upeassa kullanhohtoisessa asussa, punapukuisten morsiusneitojen (ehkä pikemminkin kaasojen) keskellä. Tanssi jatkui häävieraiden, läheisten sukulaisnaisten kanssa. Pisimpään morsian tanssi yhdessä äitinsä kanssa. Lopuksi naiset nousivat näyttämölle kuvattaviksi. Sama näytelmä toistui noin tunnin kuluttua, mutta nyt kaikki naiset olivat vaihtaneet asua.

Keskellä morsian ensimmäisessä asussaan.

Morsiamen toinen upea asu.

Huiviseremonia.

Tanssi taukosi hetkeksi ja morsian istuutui punaisen maton päähän nostetun pöydän ääreen. Sukulaisnaiset asettuivat jonoksi - heitä oli useita kymmeniä ja jono oli pitkä - ja kukin vuorollaan avasi mukanaan tuomansa huivin, piti sitä hetken morsiamen pään päällä ja sanoi jotakin. Onnetoivotuksia, elämänohjeita, voin vain arvailla, kun en osaa kieltä. Kaikki huivit pinottiin morsiamen eteen pöydälle, ja pinosta tuli korkea.

Sitten tuotiin häälahjat. Morsian istui edelleen, ja vieraat toivat lahjansa morsiamen eteen. Nuorella parilla ei tule puutetta peitoista ja muista pehmeistä kodin tekstiileistä, niitä oli lahjatavaroiden joukossa paljon. Matot ja matkalaukku olivat ehkä suomalaisittain erikoisimmat häälahjat.

Lahjat korjattiin pois ja taas tanssi jatkui. Johohan pian näkisimme sulhasen, arvuuttelimme. Kello oli jo puoli kaksi aamuyöllä, ennen kuin morsian ja sulhanen tulivat yhdessä vieraiden kunniakujan keskelle. Nyt oli mukana myös sulhaspoikia (meikäläisittäin bestmaneja). Koko kulkue oli taas vaihtanut asuja; nyt saimme ihailla valko-vihreä-puna-sävyjä ja yhteistä koreografiaa.

Ihana, kaunis hääpari vihdoin yhdessä.

Hääväkeä oli koko ajan tullut lisää, tanssilattialla alkoi jo olla ahdasta. Sulhasen esittäytymisen jälkeen oli vuorossa ruokailu. Morsiamen äiti ohjasi meidät erikoisvieraat toiseen huoneeseen, jossa saimme eteemme talkootyöllä valmistetun aterian, joka oli pakattu jokaiselle valmiiksi. Hyvin järkevä ratkaisu, kun vieraita oli niin paljon. Hyvin maustettua kanaa, jotain lihapataa, tulista riisiä, salaattia. Jälkiruoaksi saatiin toinen paketti, jossa oli monenlaista makeaa, keksejä, halvaa, kuivakakkua.

Aterian jälkeen, siis noin puoli kolme aamuyöllä, olisimme olleet kotiin lähdössä. Mutta ei toki, vielä oli tulossa yksi asu ja kakku, käännytti morsiamen sisar meidät takaisin sisälle.

Taas häävieraat aseteltiin kunniakujaan. Nimenomaan aseteltiin, nimittäin koko illan ja yön tapahtumat kuvattiin erittäin huolellisesti ja tarkasti. Ammmattikuvaajia näytti olevan paikalla useampia, joku kuvasi videota, joku otti muita kuvia. Valaistuksesta huolehdittiin, kuten myös mahdollisimman hyvistä kuvauskulmista. Sen lisäksi kaasot huolehtivat koko ajan, että morsian oli edukseen: he asettelivat kaikkiin morsiamen asuihin kuuluneita laahuksia tanssinkin aikana mahdollisimman hyvin. Ammattilaisten lisäksi kaikki muutkin ottivat kuvia. En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä tarkasti tallennettua seremoniaa.

Morsiamen viimeinen asu oli valkoinen, länsimainen hääpuku. Sulhanen oli pukeutunut punaiseen frakkiin, muut miehet mustaan pukuun ja valkoiseen paitaan, ja nyt oli mukana myös pienempiä morsiusneitoja. Nyt nähtiin sormusten vaihto ja kakun leikkaaminenkin. Ja savukone! Varmaan morsiuspari näyttää upealta häävideolla savun keskellä, kun tämä lavastus näytti hienolta paikan päälläkin.

Hääpari viimeisessä asussaan.

Tässä leikataan kakkua.

Hääpari utuisen savupilven keskellä.

Kello oli neljä, kun me uupuneet länsimaiset turistit poistuimme. Ennen lähtöä olimme mekin muiden häävieraiden lailla vielä istuutuneet yhteiskuvaan morsiusparin kanssa. Musiikki jäi soimaan ja muut vieraat tanssimaan viiteen asti, kun me huokailimme kotimatkalla kokemuksesta vaikuttuneina. Niin paljon kauniita ihmisiä, upeita asuja, värejä, lämmintä tunnelmaa, kovaäänistä, rytmikästä musiikkia ja tanssia, tanssia, tanssia!

Vaikka olinkin juhlassa eri kulttuurin edustaja enkä kielitaidottomana ymmärtänyt seremonian kaikkea symboliikkaa, en kuitenkaan tuntenut itseäni ulkopuoliseksi. Siitä pitivät huolen morsiamen lähisukulaisten lisäksi muutkin juhlavieraat, jotka tulivat rohkeasti juttelemaan ja jopa hakivat tanssimaan. Eikä koko iltana nautittu pisaraakaan alkoholia. Käyköhän suomalaisissa häissä koskaan näin?

Tässä hääjuhlan suomalainen vieras, kun ilta on vasta alussa.