Kehu edes joskus joku

Välillä pitää aloittaa projekteja, jotta tärkeistä asioista tulee osa arkea. Ensin pitää päättää ja sitten muistaa muistuttaa itseään, jotta pääsee kunnolla alkuun. Ja sitten vain rohkeasti ja sinnikkäästi tekemään sitä, mistä uskoo olevan iloa ja hyötyä. Myönteiset kokemukset vahvistavat päätöksen pitävyyttä.

Helpoimmasta päästä elämään mielekästä sisältöä tuovista asioista on jonkun toisen kehuminen. Viime aikoina olen yrittänyt toteuttaa kehu nainen päivässä -periaatetta. Joskus se on unohtunut muutamaksi päiväksi (tekosyy: kun ei ole ollut näköpiirissä ketään), mutta sitten elämä on tarjonnut taas yhtäkkiä ja yllättäen tilaisuuden ja vakuuttanut siitä, että tämä on oikeasti hyvä periaate. 

Elokuun vaikuttavimpia kehumismuistoja on mökkikunnnan lempikahvilan pitäjän kanssa käyty spontaani keskustelu, jossa päädyin ylistämään häntä luovuudesta ja uusista innovaatioista (en ihan näillä sanoilla) ja rohkaisemaan ottamaan uusia haasteita kamppailussa ABC:n ylivaltaa vastaan. Olen varma, että intuitioni osui oikeaan, kun koin hänen saavan uusia voimia ja intoa työhönsä. 

Itsekin innostuin: voi miten hauskaa olikaan kehitellä uusia ravintolaideoita ja miettiä, miten elämästä tulisi vieläkin miellyttävämpää! Ja on todella kiinnostavaa mennä seuraavalla mökkikäynnillä tarkistamaan, miltä kahvilassa nyt näyttää.

Kehumisesta saa siis itsekin jotakin, vähintäänkin uutta tietoa. Viime viikolla kehuin bussipysäkillä tuntemattoman naisen kenkiä. Keskustelu johti mutkien kautta siihen, että hän kertoi olleensa edellisenä iltana Cabaret-näytelmän ensi-illassa ja suositteli näytelmää lämpimästi. Sinne siis tänä syksynä! Bussissa emme istuneet vierekkäin mutta toivotimme toisillemme hyvää perjantaipäivää. 

Uskokaa tai älkää, mutta sellainen perjantaista tulikin. Sain kehuni moninkertaisesti takaisin, kun ystävä, jonka luona istuin herkuttelemassa koko iltapäivän, otti useaan otteeseen esille ylläni olleen puseron kauneuden. Ja hän vaikutti olevan tosissaan, mielistelyn kyllä tunnistaa.

Kehua pitää siis oikeista asioista. Joskus ne voivat olla pieniä - vaatteet, kengät, kampaus - joskus isompia, kuten vaikka ihmisen tapa tehdä jotakin. Kaikesta myönteisestä sanottavasta tulee joka tapauksessa hyvä mieli, niin sanojalle kuin kuulijallekin. Ja miksei miehiäkin voi kehua, ei tätä periaatetta tarvitse naisiin rajata. 

Jos ketään muuta ei ole paikalla, niin sitten on paikallaan sanoa muutama kiittävä sana sille, jonka ihastuttavan olemuksen näkee peilistä. Tätä pitää oikeasti harjoitella: moitteen sanoja tulee suusta paljon helpommin.

Mutta huomenna minulla on ilo ja onni kehua kymmeniä iloisia naisia, jotka saapuvat innokkaina opiskelemaan heille niin vaikeaa vierasta kieltä. Yksi näistä viime vuoden opiskelijoista oli kesän aikana hankkinut sellaisen kielitaidon, että uskalsi soittaa minulle ja pystyi suomen kielellä sopimaan tapaamisajan muutoksen. Hänelle vein tavatessamme kukan ja kehuin melkein itku silmässä hänen taitoaan. Hänen reaktiostaan päätellen luulen, ettei opiskeluinto ainakaan laantunut.

Huomenna se taas alkaa!