Yksi kauneimpia omistamiani astioita on vuosia sitten Pojalta joululahjaksi saatu teemuki. Olen käyttänyt sitä viime aikoina aika harvoin, se kun tuntuu vaativan hellää erityiskohtelua ja käsin tiskaamista. Ja oikeastaan siitä pitäisi juoda vain haudutettua vihreää teetä, jota en ole saanut aikoihin ostetuksi. Muistan kyllä ne pakkastalvien iltapäivät, jolloin korjasin tekstejä, poltin kynttilää ja join kannukaupalla teetä juuri tästä mukista. Mutta niistä on siis aikaa.
Tänään oli vihdoin kauniin mukin ilta. Teenä oli "vain" rooibosta, mutta maustoin sen luomuhunajalla. Nyt muki pääsee taas jokapäiväiseen käyttöön, päätin. Taidan selvitä talven yli, kun minulla on näin upeaa seuraa!
Toinen kappien kätköistä tänä vuonna pelastettu kaunotar on joulukranssi, jota voisi ehkä pitää kitchinäkin. Havukranssia emme ole hankkineet emmekä saaneet. Pari vuotta sitten naapuri lahjoitti hienon itse tekemänsä kranssin eikä sille ole löytynyt vertaista kauppojen tarjonnasta. Mutta tämä vanha koriste pääsi nyt toivottamaan meille tulijat tervetulleiksi. Varsinkin kun aurinko osuu enkeliin, kranssi tuntuu kasvavan pientä kokoaan suuremmaksi.
Suurin osa aiemmin hankituista joulukoristeista jäänee tänäkin vuonna käyttämättä. Minusta yksinkertaisuus on kauniimpaa kuin kirjavuus; yksittäiset kauniit esineet pääsevät paremmin esille eivätkä huku kaaokseen. Siksi vain muutama koriste kerrallaan esille. Niiden kanssa voi fiilistellä ja muistella, missä ja milloin ne olivat mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti