Nähtävyyksiä on tosi vähän ja nekin on ripoteltu pitkien etäisyyksien päähän toisistaan, niin ettei jalkapelillä kulkeminen onnistu. Ja kun on maanantai, niin kaikki kivat ja helposti lähestyttävät paikat, eli museot, ovat tietysti kiinni. Samoin näytti olevan houkuttelevan näköinen kahvila-ravintolakin, jonka kävelymatkalla ohitin. Sateen uhka melkein pakottaa hakeutumaan sisätiloihin. Kauppoihinko siis? Ei kiitos.
Mutta onneksi on kirjasto! Kaupungin pääkirjasto avautuu sopivasti puoleltapäivin, ja sinne on helppo löytää, jos omistaa puhelimen, jossa on navigaattori. Täytyy tunnustaa, että ensin menin harhaan, kun luotin vain omiin suunnistuskykyihini. Mutta puhelin pelasti. Olisin tietysti voinut kysyä neuvoakin, jos olisin nähnyt jonkun muun jalankulkijan, mutta ohi ja vastaan vilahteli vain moottoriajoneuvoja. Eikä oikeastaan haitannut, että tein pienen kävelylenkin ja ihailin kosken partaalle rakennetun kaupungin maisemaa.
 |
| Nämä kirjat lainasin mökkikunnan kirjastosta ja luin juhannuksen tienoilla. Yli 1200 sivua, jotka ansaitsisivat tulla esitellyiksi. Ehkä palaan niihin joku toinen kerta. |
Nyt istun siis vieraan kaupungin kirjastossa ja ihailen samaista vesistöä ikkunoiden läpi. Tarkistan kartasta ja kyllä - olisin voinut tulla tänne mökiltä veneelläkin - eli Keitele-järven vesistä on kyse. Soutumatkasta olisi kyllä tullut useamman päivän mittainen, moottoria meillä ei veneessä ole (eikä tule, jos se minusta on kiinni). Kirjasto on rakennettu aikanaan paikkakunnan aktiivisiin kehittäjiin kuuluneen kauppiaan mukaan nimetyn kadun varteen, alapuolella on iso puistoalue ja heinäkuisen vehreyden läpi pilkahtelee siis vesi.
Tosiaan, ollaan siis jo heinäkuussa! Kesäkuun päivät ja viikot kulkivat ohi. Ei sentään, kyllä niistä toki muistijälkiäkin jäi. Saamattomuus kuitenkin otti vallan bloggarista eikä hetkien ikuistamisesta tänne tullut mitään.
Vielä muistan kuitenkin perjantaipäivän Mäntässä, kun aloitimme juhannukseen laskeutumisen perinteisesti Göstassa. Sattui olemaan museon viisivuotispäivä, pääsymaksua ei peritty (meillä on kyllä Museokortit, mutta niitäkään ei siis tarvittu) ja ravintolassa sai ilmaisen jälkiruoan. Todellakin, kävimme ensimmäisen kerran museon maineikkaassa ravintolassa ja voi olla, että tästäkin tulee perinne. Museon päänäyttely ei tällä kertaa innostanut ollenkaan, mutta onneksi ravintola vakuutti.
Juhannusta en toivottavasti unohda ikinä, vaikka se kyllä nyt unelta tuntuukin. Harvoin on juhannussää noussut meidän juhannuksenvietossa päärooliin, mutta tänä vuonna se sen ansaitsi. Ensin tuulta, ukkoskuuroja, sadekuuroja ja sitten illaksi aivan täydellinen auringonpaiste ja lämpö. Saunomisaikaan illansuussa alkoi taivas poutaantua ja yhtäkkiä pilvet olivat poissa, järvi peilityyni.
Ainakin kolmekymmentä vuotta olen haaveillut juhannusateriasta veden äärellä, laiturilla ehkä, ja nyt se haave vihdoin toteutui. Itse savustettua (ei kylläkään itse pyydettyä) kalaa, uusia perunoita, raikasta valkoviiniä, pöydässä valkoinen liina ja alapuolella ihan pienoista veden liplatusta. Yksinkertaista ja hyvää. Eivät edes hyttyset pilanneet tätä nautintoa, joka sai arvoisensa huipennuksen, kun naapurin saunalautta poimi meidät pienelle risteilylle.
 |
| Laiturikattaus alkaa valmistua. |
 |
| Saunalautta kotimatkalla. |
 |
| Juhannusaaton iltatunnelmia. Kokkoa ei poltettu, mutta muuten nautittiin perinteisesti. Viimeiseksi ihailtiin auringonlaskun hehkua rantametsikössä. |
 |
| Hyvin syöminen kuuluu tietysti juhannukseenkin. Sisko kokeili Helsingin Sanomien kauralastumansikkakkkua, ja näin hieno siitä tuli. |
Kahteen ja puoleen viikkoon mökillä mahtui monenmoista säätä, kesäsää oli todellakin vaihtelevaa. Onneksi poutapäiviäkin oli ja päästiin muutaman kerran golfkierrokselle, ihmisten ilmoille. Ilman siskon vierailua juhannuksen aikaan olisimme nimittäin muuttuneet vallan mökkihöperöiksi. Paljon hiljaiseloa, paljon lukemista, metsälenkkejä, pikaisia pyrähdyksiä kaupoissa ja pari kertaa kuntosalilla. Ajan olisi voinut käyttää fiksumminkin, laiskottelin ja nukuin paljon, mutta ehkä se tuli tarpeeseen.
Eniten ihmisiä tavattiin kesäkuun viimeisenä lauantaina, markkinapäivänä, kaupungintalolla, jossa oli kaupungin johdon järjestämä mökkiläisinfo. Siellä saatiin lisätietoa seudusta, jossa meillä on nyt menossa jo kuudes mökkikesä. Yllättäen siellä oli myös Miehen opiskeluaikainen tuttava vaimoineen, ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään.
 |
| Viimeinenkin unikko oli tänä aamuna auennut, kun lähdettiin mökiltä. Seuraavan kerran kun mökille mennään, siellä kukkivat jo toiset kukat. |
Ai niin, mikä mahtaa olla tämä salaperäinen vieras kaupunki, josta lähden nyt etsimään lounaspaikkaa? Vastaus on Äänekoski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti