Heti sisäänkäynnin vieressä on muumimyymälä, jossa voi täydentää muumikirja- ja mukikokoelmaansa tai hankkia vaikkapa muumivalaisimen pimeitä talvi-iltoja valaisemaan.
Talvipuutarhassa, johon ensilumi oli jo satanut, voi ihastella digigrafia-veistoksia Tove Janssonin muumiaiheista ja tutustua museon suunnittelua valottavaan näyttelyyn. Aulan kahvilasta saa jopa Royal Bakeryn muumimunkkeja (tosi hyviä, kehui museotyöntekijä)!
Vaikka edelleen olen sitä mieltä, että muumit olisivat ansainneet oman talon, odotan toki innolla uuden museon avautumista. Siihen on vielä niin paljon aikaa, että ehtii hyvin kerrata muumikirjat.
Aloitin Näkymättömästä lapsesta, jonka nimikertomusta luen parhaillaan pienissä palasissa ääneen suomen kielen opiskelijoilleni. Kilisytämme kulkusta, kun kertomuksen Ninni kulkee, nostelemme Muumimammaa ja Muumipappaa (jääkaappimagneetteja), kun heidät mainitaan, herkistymme suomen kielelle, vaikka sanavarasto onkin vasta pieni. Toukokuussa taidamme tulla yhdessä upouuteen museoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti