Mökillä Keski-Suomessa täytyy taas muistuttaa itseään siitä, että tänä vuonna kaikki on noin kolme viikkoa myöhässä. Tulimme poimimaan omenasatoa, mutta nyt on sille vielä liian varhaista. Ehtivätköhän omenat ollenkaan kypsyä ennen pakkasia?
Edellisinä syksyinä otetut kuvat todistavat, että tähän aikaan menneinä vuosina on nautittu auringonpaisteessa laiturikahveja, kerätty ämpärit täyteen puolukoita, syöty omenapiirakkaa ja poimittu sieniä.
 |
| Tänä syksynä saadaan ensimmäisen kerran tyrnistä satoa. 2015 istutetut Terhi ja Tarmo ovat olleet ahkeria! |
Sieniä löytyy kyllä nytkin. Kiersin juuri omassa metsässä (oikeasti metsikössä!) ja bongailin jättiläisiksi kasvaneita karvarouskuja. Säästin ne lauantain sieniretkeä varten. Suppilovahveroita täältä ei valitettavasti löydy, vaikka niistä eniten haaveilen. Nytkin kuljin melkein nenä sammalikossa, että jospa sittenkin.
Ruusupensaan vieressä pihassa on vielä kesän tuoksu. Myöhään kukkimaan herännyt ruusu ei enää ehdi avata kaikkia nuppujaan, mutta tuoksua se ei säästele. Pensaan vieressä täytyy sulkea silmät ja hengittää syvään.
 |
| Isot vaaleanpunaiset nuput eivät jaksa avautua. |
Hämärä tulee jo kahdeksan aikoihin, kuusimetsässä jo aiemminkin. Silloin on mukava sytyttää kynttilä ja unohtaa muu maailma.
 |
| Takkatuli rätisee tulopäivänä ja häivyttää sisältä koleuden nopeasti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti