Mutta onneksi tiedän, että eräs toinen kirjoittaja saa tästäkin aiheesta varmasti aikaan hienon, koskettavan ja nautittavan tekstin, jonka minä ja muut Aamulehden lukijat saamme pikapuoliin lukea. Jotakin haluan kuitenkin itsekin sanoa tilaisuudesta, jossa ensi hetkistä oli sellainen lataus, että kroppa reagoi kylmillä väreillä. Liikutuksen tunteiltakaan ei voinut välttyä. Taisipa joku vieressänikin pyyhkiä kyyneleitä.
Agit Prop -dokumenttielokuva Lauluja utopiasta alkaa vahvasti ja tempaa heti tuttuihin tunnelmiin. Nataliaa on laulettu lukuisissa yhteislaulutilaisuuksissa ja itsekin osaan sen ulkoa. Niin kuin monta muutakin Agit Propin laulua, olenhan elänyt opiskeluaikani kuohuvalla, aktiivisella, kantaaottavalla 70-luvulla.Maa vieras on ja kylmä kevät sen
Natalia, sua paleltaaNiin kaukana on ikäväsi maaJo tuoksuu yössä aistit huumaten akasia
Syyskuun alussa vuonna 1973 seisoin hämmentyneenä uutena opiskelijana Tampereen yliopiston isossa pääaulassa. En tuntenut ketään, yliopisto ja koko iso kaupunki olivat vieraita. Nämä tunnelmat palaavat elävästi mieleen, kun elokuva muistuttaa 11. syyskuuta 1973 tapahtuneesta Chilen sotilasvallankaappauksesta, tapauksesta, joka järisytti ainakin demokratiaan uskovaa maailmaa ja synnytti valtaisan solidaarisuusliikkeen. Siihen liikkeeseen kuuluivat ehdottomasti myös poliittisen laululiikkeen laulut, ja se liike tempasi mukaansa rauhan ja kansainvälisen solidaarisuuden asiaan uskovat utopistit, nuoret idealistit.
Elokuvateatteri Niagaran lehdistötilaisuuteen perjantaina oli kokoontunut ihmisiä, joille dokumentin aihe on tuttu. Paikalla olivat myös ohjaaja Jouko Aaltonen, pitkään kvartetissa laulanut näyttelijä Sinikka Sokka ja aivan alkuvaiheessa mukana ollut Kiti "Nuoruustango" Neuvonen. Omia fiiliksiä nosti vielä se Aamulehden toimittaja, joka istui takanani ja jonka tiedän saavan tästäkin tilaisuudesta aikaan jotakin erilaista.
 |
| Kiti Neuvonen, Jouko Aaltonen ja Sinikka Sokka Niagaran lehdistötilaisuudessa. Sinikka Sokka säteili, vakuutti ja vaikutti läpi elokuvan ja ihan samalla tavalla elävänä yleisön edessä. "Olen ollut itseni äärellä, ihmisen puolella", hän luonnehti uraansa. Nyt hän hurmaa TTT:n Kevytkenkäisen naisen julisteissa. Näytelmä on tulossa ensi-iltaan syyskuun lopussa. |
Yhtyeen neljän laulajan äänet soivat yhteen upeasti 1970-luvulla ja yhtä hienosti vielä vuonna 2014, jolloin järjestetystä vappukonsertista ovat elokuvaan päässeet viimeiset näytteet. Vappukonsertin juonsi edesmennyt elokuvamaailman legenda, Peter von Bagh, jonka pitkäaikainen haave dokumenttielokuva oli. Peter von Bagh "ahertaa nyt taivaassa", Jouko Aaltonen ohjasi elokuvan loppuun.
Agit-Propin kulta-aikaa oli 70-luku, mutta yhtye ei ole koskaan lopettanut toimintaansa. Nykyisin sitä fanittavat jo nuoremmatkin ikäpolvet, ehkäpä Ultra Bran ansiosta; sen soinnissa on paljon samaa kuin Agit-Propilla.
Sävellykset, joista monet ovat taattua Kaj Chydeniusta, ja ennen kaikkea sanoitukset puhuttelevat edelleen. Eikä ihme, ovathan ne aikansa parhaiden runoilijoiden käsialaa. Ja valitettavan ajankohtaisia edelleen, ainakin jotkut, tosin nykypäivän näkökulmasta. Natalian loppusäkeistö saa tänä päivänä uuden tulkinnan.
Vaan silmäis sinen viha tummentaa,
Natalia, kun muistat taasOn vieras hävittänyt armaan maasVain koirat raunioita samoaa, oi Ukraina!Niin vitkaan siirtyy varjo ristikonNatalia, oi kuuletko?Soi yössä rakentajain laulut joHe palaavat ja silloin vapaa on taas Ukraina!
Elokuvaa seuratessa tulee väkisinkin miettineeksi myös oman elämänsä vuosikymmeniä. Mihin katosi idealismi vai onko siitä kuitenkin vielä rippeitä jäljellä? Ei kai pelkkä nuoruuden muistoihin paluu synnytä näin voimakkaita tuntemuksia?
Matti Kuuselan juttua odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti