Kansallispuvussa

Siinä se taas roikkuu vaatepuussa, tai tarkemmin kahdessa. Vaatekaapin aarre, jolla oli kunnia päästä tänään esiintymään pitkästä aikaa yleisölle. Edellisestä kerrasta taitaa olla yli kymmenen vuotta, muistaakseni edellisen kerran käytin pukua äidin 90-vuotissyntymäpäivillä. Silti puku ei tuntunut vanhentuneen päivääkään. Kankaat olivat edelleen korkealaatuisia, ja puvun malli piilotti ystävällisesti vuosien aikana kertyneet kilot.

Tämä on Suomussalmi-puku. Siihen kuuluu vielä pitsillä koristeltu tykkimyssykin, jonka ehdin jo pakata pois. Tässä iässä kansallispukuun tuntuu jo mukavalta pukeutua, nuorempana vähän vierastin asua - ainakin sitä myssyä.

Kansallispuku tuntuu todellakin aina jollakin tavalla esiintymisasulta. Aina kun se on päällä, syntyy keskustelua puvun historiasta ja materiaaleista. Pukua hypistellään ja ihaillaan sen monia yksityiskohtia. Kansallispuku huomataan.

Tänään puin puvun ylleni juhlistaakseni opetusryhmässä Suomen sataa itsenäistä vuotta. Viikko etuajassa, toki, mutta ensi viikolla meillä ei ole opetusta, kukin juhlii itsenäisyyspäivänä omalla tavallaan. Tänään puhuimme kunkin kielitaidon mukaan Suomesta ja suomalaisten juhlatavoista (ja presidenttiparin tulevasta vauvasta!). Lauloimme Maamme-laulun ja pitempään mukana olleille tutuksi tulleen laulun Sininen ja valkoinen, josta on olemassa kauniisti kuvitettu karaokeversiokin.

Kerroin lyhyesti omasta asustani, jonka kaikki varmaan ymmärsivät olevan perinteinen vaate. Kerroin, että se on käsityötä, äitini tekemä. Senkin kerroin, että äitikin olisi tänä vuonna satavuotias, jos vielä eläisi. Pukua ihasteltiin, aika moni halusi ottaa kuvan minusta (eli siis puvusta) tai halusi tulla kuvatuksi kanssani. Tuntui hyvältä, kun pukuni sai pitkästä aikaa kunnolla huomiota.

Jostain syystä minulla on kaksi taskua. Pukuun kuuluu siis vain yksi. Hamekangas on niin kaunis!

Kansallispuku on asu, jota ei hylätä hetken mielijohteesta eikä laiteta kiertoon, vaikka käyttöä sille ei juuri olisikaan. Käsitöitä harrastavat ymmärtävät, millainen määrä taitoa ja tunteja puvun tekemiseen tarvitaan. Rahallista arviota on vaikea tehdä, eikä se ole olennaistakaan, tärkeämpiä ovat pukuun liittyvät tunteet ja muistot.

Kansallispuku kestää aikaa. Mutta kuinka kauan? En todellakaan tiedä, mitä puvulleni tapahtuu sitten joskus. Epäilen, että Tytär, moderni maailmankansalainen, pakkaisi matkalaukkkuunsa tällaisen perinneasun, ja Miniällä taas ei ehkä ole riittävän vahvoja siteitä puvun kotipaikkakunnalle. Olen mielelläni väärässä. Mutta jos olettamukseni toteutuvat, olisi mukavaa, jos puku päätyisi kuitenkin arvokkaaseen käyttöön eikä sitä kiikutettaisi heti Pelastusarmeijan kirpputorille.

Nyt vien puvun vielä hetkeksi tuulettumaan parvekeelle ja odotan, että paidanhelman rypyt oikenevat, ennen kuin pakkaan sen taas pukupussiin odottamaan seuraavaa sopivaa juhlatilaisuutta. Ehkä sellainen vielä tulee. Ehkä siihen ei mene kymmentäkään vuotta.


P.S. Suositut tekstit ovat nyt Bloggerin tilastoja viimeisen vuoden ajalta.

Beaujolais nouveau -ilta ja muita keinoja

Marraskuisen pimeyden keskelle on melkein pakko keksiä viihdykettä. Varsinkin mökillä, jossa oikeasti pimeys ympäröi joka puolelta jo ennen viittä.

Tänään on viihdytetty itseämme ranskalaisviinin juhlalla. Edelliskerrasta beaujolais nouveaun parissa on jo aikaa, ehkä useampi vuosikymmen. Ihan tarkasti ei pystytty historiaa tältä osin muistamaan, mutta vahvasti on sellainen tunne, että trendien mukana on joskus kuljettu. Sittemmin syksyinen muotiaalto on ollut laskeva, ja varmaan moni muukin on hypännyt kyydistä meidän kanssa, ainakin Alkon myyjä muisteli kaiholla vanhoja myyntilukuja.

Eilen matkalla mökille autoradio muistutti Ranskassa odotetusta uuden viinin juhlasta ja onneksi muistutti: meilläkin oli siis aihetta juhlaan! Nyt oli mukava pitkästä aikaa muistaa menneitäkin ja yllättäen innostua tulevastakin. Viinissä on voimaa, kevyessäkin! Toimii todistetusti Keski-Suomessakin, vaikka edelleen elää unelma (ihan pieni sellainen ) olla läsnä paikan päällä, kun uusi viinisato korkataan.

Kevyt, keskitanniininen, karpaloinen, hapankirsikkainen, hennon karhunvatukkainen, kevyen mausteinen. Jääkaappikylmänä, ei kannata varastoida vaan nauttia heti, mielellään ainakin jonkinlaisen purtavan kera.

Paras tapa viettää marraskuista iltaa on tavata ihmisiä. Sitä mekin olemme yrittäneet Espanjan-matkan jälkeen tehdä. Keskiviikkona olimme ystävien luona yökylässä Jyväskylässä, tänään iltapäiväkahveilla mökkinaapureilla. Vertaiskokemuksia tässä iässä elämisestä on niin hyvä jakaa!

Jyväskylässä päästiin vielä bonuksena Jyväskylä Sinfonian konserttiin, joka oli monella tapaa erinomaisen mielenkiintoinen kokemus. Keskisuomalaiset juhlivat Suomi 100 -vuotta eri tavalla kuin tamperelaiset, ainakin sellainen tunne tuli. Hieman hämmentävää oli kuunnella Jarkko Martikaisen sanoitusta Suomalaisen sinfonian tilausteokseen. Nykyinen laululyriikkaa vs. kansanrunous ainakin tämän perusteella päätyy kansanrunouden voittoon.

Tällä tavalla ohjelmoituna marraskuu sujuu ilman mainittavia ahdistuskokemuksia.

Jyväskylässä konserttiyleisön oli toivottu pukeutuvan kansallispukuun ja aika moni oli noudattanut toivetta.

Aurinkotankkausta

Marraskuun kalpea aurinko lymyilee ohuen pilviverhon takana. Hetkeksi se valaisee tamperelaisen kostean puistomaiseman sunnuntai-iltapäivän lenkkeilijöiden iloksi. Lauantaina sama aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta ja helli paljaita käsivarsiani. Aamupäivän lenkillä merituuli vilvoitti mukavasti, ja suomalainen matkailija saattoi todeta sään olevan juuri sopiva: ei liian kuuma, eikä missään nimessä kylmä.

Lauantaina lenkkipolku oli vähän erilainen kuin kotona.

Espanjan-loma tarjosi sitä mitä haettiinkin, eli aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa. Auringon mukana tuli hurjasti lisää energiaa ja innostusta tehdä muutakin kuin kääntää kasvonsa auringon suuntaan ja lekotella. Viikon aikana käveltiin kahden-kolmen normaaliviikon kilometrit, pelattiin kolme täyttä kierrosta golfia, tutustuttiin Malagan nähtävyyksiin, matkustettiin junalla päiväksi Rondoon, tavattiin mielenkiintoisia ihmisiä ja syötiin ja nukuttiin hyvin. Kaikki pitkälti auringon ansiosta!

En ole aikoihin herännyt niin onnellisena kuin ensimmäisenä aamuna Malagassa. Kaupunki oli imaissut tunnelmaansa edellisen iltapäivän ja illan aikana, kun herkuttelimme kaikenlaisilla pikkuasioilla lentomatkan jälkeen. Sama onnen tunne kantoi koko pitkän sunnuntaipäivän, kun kiersimme jalkaisin Malagan nähtävyyksiä. Miten viehättävä ja kaunis kaupunki Malaga onkaan!

Sunnuntaisin kaupat eivät ole auki, mutta silti ihmisiä riitti kaduilla ja puistoissa. Hienoin elämys oli tietysti kipuaminen Gibralfaro-linnakkeelle, jota edellisellä Malaga-käynnillä oli ihailtu vain avokattobussin yläkerrasta. Omin jaloin kulkeminen kannattaa aina! Matkalla voi pysähtyä ihastelemaan maisemia tai vaikkapa kuuntelemaan levähdyspaikoilla esiintyvien soittajien musisointia. Linnakkeelta avautuu kaupunki koko komeudessaan ja menneistäkin tapahtumista saa aavistuksen muureilla kierrellessään.

Kitaramusiikkia matkamiesten ratoksi.

Näköalat ovat huikeat!

Täällä vartioin nyt minä, ja olen tottunut poseeraamaan!

Iltaisin vanhan kaupungin kujat täyttyvät ihmisistä; ravintolat houkuttelevat, ja arkena myös kaupat, jotka ovat avoinna kymmeneen asti. Voisiko Malagasta tulla suomalaisille uusi Tallinna? Ainakin kaupungista tuntuu löytyvän jokaiselle jotakin: historiaa, museoita, viehättäviä pikkuputiikkeja, isoja kauppakeskuksia (ainakin yksi), ravintoloita ja kahviloita. Ja kesäaikaan myös rantaelämää, vaikka kyllä marraskuun aurinkokin hemmottelee suomalaista ihanasti.

Aurinkorannikolla kulkeva juna, jolla pääsee kätevästi ja edullisesti rannikon kaupunkeihin, on tullut jo tutuksi. Yhtä mukava, turvallinen ja halpa oli juna, jolla matkustimme päiväksi sisämaahan, korkealle Serrania de Rondan vuoristoon rakennettuun Rondan kaupunkiin, joka on Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Siellä tunsi oikeastaan ensimmäisen kerran olevansa turisti muiden samanlaisten joukossa. Mutta kyllä matka silti kannatti, jo junamatka tarjosi huikeita näkymiä, puhumattakaan itse kaupungista ja sen kuuluisasta El Tajo -rotkosta.

Junalla pääsee kerran päivässä Malagasta Rondaan ja takaisin. Junamatka kestää kaksi tuntia ja matkalla kannattaa pitää silmät auki. Ohi vilahtavat vuoristomaisemat melkein salpaavat hengityksen. Ja ikinä en ole nähnyt niin paljon oliivitarhoja.

Puente Nuevo -silta on Rondan tunnetuin nähtävyys. Ja löytyy kaupungista myös 1700-luvulta peräisin oleva härkätaisteluareena.

Ehkä rotkon partaallakin tottuisi asumaan...

Hemingway ja moni muu taiteilija on viehättynyt Rondasta. Täytyy kaivaa Kenelle kellot soivat esille ja palauttaa mieleen Espanjan sisällissodan tapahtumat. "Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään..."

1800-luvun romantikoille Ronda oli jonkinlainen alkukantainen paratiisi ja "pyhiinvaellusten" kohde. Ymmärrän heitä!

Golfkierroksista vain sen verran, että liikunnan lisäksi ne tekivät hyvää itsetunnolle. Meillä oli mukavaa peliseuraa (englantilainen Carol tykkää myös Emmerdalesta, suomalaista designia ihailevilla norjalaisilla Torilla ja Torhildilla oli kiinnostavaa kerrottavaa Norjasta ja mökillä suomalainen sauna). Oli hauskaa kokeilla pitkästä aikaa ruotsin kielen taitoa ja todeta tulevansa ymmärretyksi. Ennen kaikkea itsetunto parani suhteessa omiin pelitaitoihin, kun huomasi miten hyvin peli kulki. On se niin erilaista pelata, kun pallo rullii ja jalat pysyvät kuivina!

Kaiken kaikkiaan siis monipuolinen ja oikein hyvä lomaviikko. Jopa niin hyvä, että aloimme suunnitella pidempää oleskelua Espanjan auringossa. Uudet norjalaiset tuttavatkin olivat jo vuosia viettäneet syksynsä Aurinkorannikolla. Täytyyköhän perua aiemmat puheensa ja suostua tekemään samanlainen ratkaisu? Mutta ei ehkä kuitenkaan suomalaisyhteisöön Fuengirolassa vaan kansainvälisempään ympäristöön. Huomasimme nytkin suorastaan välttelevämme suomalaisia. Jos jossain kuului suomen kieltä, me emme avanneet suutamme. (Kummallinen reaktio, jota täytyy joskus pohtia.)

Malagan kauppahalliin on päätynyt oliivi poikineen.

Alkaakohan nyt espanjan kielen opiskelu, jotta lohikäärmehedelmät ja muut eksoottiset herkut eivät seuraavalla kerralla jää kaupan hyllylle?

PS. Jospa vielä Tampeelta saataisiin lentoyhteys Malagaan, niin kulkeminen nopeutuisi ja helpottuisi.

Matkavalmisteluja

On vaikea uskoa, että parin päivän päästä ulkona on yli kaksikymmentä astetta lämpimämpää kuin nyt ja että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta (tosin tänään nähtiin Tampereellakin hetkellinen aurinkoilmiö). Meillä ei ole ollut tapana matkustaa marraskuussa Helsinkiä etelämmäksi, mutta nyt siihen tulee muutos, ehkä pysyvästi. Mikä olisi parempi aika lähteä hakemaan auringosta energiaa loppuvuodeksi kuin marraskuun harmaiksi ja hämäriksi kääntyvät päivät.

Booking.com on pitänyt huolen siitä, että hotellihuoneet ovat valmiina ja että myös muistan matkan lähestyvän. Tällaista huolenpitoa asiakkaasta olisi kaivattu silloinkin, vuosia sitten, kun unohdimme ostaneemme lennot Amsterdamiin joulun jälkeen ja olimme yli kuudensadan kilometrin päässä lentokentältä, kun muistutus matkasta muutama tunti ennen lähtöä tuli. Se matka jäi tekemättä, enkä vieläkään ole päässyt Amsterdamiin.

Mutta nyt siis mennään etelämmäksi, sinne missä aurinko vielä paistaa. Helmikuinen viikko Malagan seudulla jätti tunteen, että tänne voisi toistekin tulla, ja siispä mennään uudelleen. Ihan outoa käytöstä tämäkin, että kaksi kertaa vuodessa samaan paikkaan! Yleensä reissaamme periaatteella maailmassa on paljon näkemisen arvoisia paikkoja ja haluamme kokea jotain uutta. Mutta nyt tuntuu siltä, että jo pelkkä aurinko riittää.

Eikä Malagaa parissa hätäisessä päivässä loppuun kuluteta. Paljon jäi keväällä näkemättä ja kokematta. Toisaalta nyt on helpompi suunnistaa juuri niihin kivoihin kohteisiin, kun pohjatyö on tehty. Ehkä nyt osaamme lukea ruokalistojakin!

Sääennusteet ovat niin lupaavia, että on pakattava mukaan kesävaatteita. Joita ei oikeastaan ole kuin ikivanhoja, kun viime kesänä ei ollut kesää. Golfvaatteet onneksi pelastavat, niitä on kesäkeleihinkin olemassa. Tarkoitus on siis pelatakin.

Osana matkavalmisteluja suoritettiin tänään "kansalaisvelvollisuus" ja käytiin katsomassa uusi Tuntematon sotilas. Arvosteluja voi lukea mistä tahansa mediasta, en nyt lähde siihen. Vastaanotto on ollut aika ristiriitaista, mutta me olimme yksimielisiä. Neljä tähteä molemmilta.

Tuntemattomasta sotilaasta tuntuu kaikilla olevan mielipide, vaikka elokuvaa ei olisi nähtykään. 

PS. Oltiinpa nytkin missata lento! Onneksi Mies rupesi tarkistamaan lentoaikoja ja huomasi, että meno onkin aamulla eikä iltapäivällä, niin kuin olemme kaikille mainostaneet. Huh!