Tänään on viihdytetty itseämme ranskalaisviinin juhlalla. Edelliskerrasta beaujolais nouveaun parissa on jo aikaa, ehkä useampi vuosikymmen. Ihan tarkasti ei pystytty historiaa tältä osin muistamaan, mutta vahvasti on sellainen tunne, että trendien mukana on joskus kuljettu. Sittemmin syksyinen muotiaalto on ollut laskeva, ja varmaan moni muukin on hypännyt kyydistä meidän kanssa, ainakin Alkon myyjä muisteli kaiholla vanhoja myyntilukuja.
Eilen matkalla mökille autoradio muistutti Ranskassa odotetusta uuden viinin juhlasta ja onneksi muistutti: meilläkin oli siis aihetta juhlaan! Nyt oli mukava pitkästä aikaa muistaa menneitäkin ja yllättäen innostua tulevastakin. Viinissä on voimaa, kevyessäkin! Toimii todistetusti Keski-Suomessakin, vaikka edelleen elää unelma (ihan pieni sellainen ) olla läsnä paikan päällä, kun uusi viinisato korkataan.
 |
| Kevyt, keskitanniininen, karpaloinen, hapankirsikkainen, hennon karhunvatukkainen, kevyen mausteinen. Jääkaappikylmänä, ei kannata varastoida vaan nauttia heti, mielellään ainakin jonkinlaisen purtavan kera. |
Paras tapa viettää marraskuista iltaa on tavata ihmisiä. Sitä mekin olemme yrittäneet Espanjan-matkan jälkeen tehdä. Keskiviikkona olimme ystävien luona yökylässä Jyväskylässä, tänään iltapäiväkahveilla mökkinaapureilla. Vertaiskokemuksia tässä iässä elämisestä on niin hyvä jakaa!
Jyväskylässä päästiin vielä bonuksena Jyväskylä Sinfonian konserttiin, joka oli monella tapaa erinomaisen mielenkiintoinen kokemus. Keskisuomalaiset juhlivat Suomi 100 -vuotta eri tavalla kuin tamperelaiset, ainakin sellainen tunne tuli. Hieman hämmentävää oli kuunnella Jarkko Martikaisen sanoitusta Suomalaisen sinfonian tilausteokseen. Nykyinen laululyriikkaa vs. kansanrunous ainakin tämän perusteella päätyy kansanrunouden voittoon.
Tällä tavalla ohjelmoituna marraskuu sujuu ilman mainittavia ahdistuskokemuksia.
 |
| Jyväskylässä konserttiyleisön oli toivottu pukeutuvan kansallispukuun ja aika moni oli noudattanut toivetta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti