Aurinkotankkausta

Marraskuun kalpea aurinko lymyilee ohuen pilviverhon takana. Hetkeksi se valaisee tamperelaisen kostean puistomaiseman sunnuntai-iltapäivän lenkkeilijöiden iloksi. Lauantaina sama aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta ja helli paljaita käsivarsiani. Aamupäivän lenkillä merituuli vilvoitti mukavasti, ja suomalainen matkailija saattoi todeta sään olevan juuri sopiva: ei liian kuuma, eikä missään nimessä kylmä.

Lauantaina lenkkipolku oli vähän erilainen kuin kotona.

Espanjan-loma tarjosi sitä mitä haettiinkin, eli aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa. Auringon mukana tuli hurjasti lisää energiaa ja innostusta tehdä muutakin kuin kääntää kasvonsa auringon suuntaan ja lekotella. Viikon aikana käveltiin kahden-kolmen normaaliviikon kilometrit, pelattiin kolme täyttä kierrosta golfia, tutustuttiin Malagan nähtävyyksiin, matkustettiin junalla päiväksi Rondoon, tavattiin mielenkiintoisia ihmisiä ja syötiin ja nukuttiin hyvin. Kaikki pitkälti auringon ansiosta!

En ole aikoihin herännyt niin onnellisena kuin ensimmäisenä aamuna Malagassa. Kaupunki oli imaissut tunnelmaansa edellisen iltapäivän ja illan aikana, kun herkuttelimme kaikenlaisilla pikkuasioilla lentomatkan jälkeen. Sama onnen tunne kantoi koko pitkän sunnuntaipäivän, kun kiersimme jalkaisin Malagan nähtävyyksiä. Miten viehättävä ja kaunis kaupunki Malaga onkaan!

Sunnuntaisin kaupat eivät ole auki, mutta silti ihmisiä riitti kaduilla ja puistoissa. Hienoin elämys oli tietysti kipuaminen Gibralfaro-linnakkeelle, jota edellisellä Malaga-käynnillä oli ihailtu vain avokattobussin yläkerrasta. Omin jaloin kulkeminen kannattaa aina! Matkalla voi pysähtyä ihastelemaan maisemia tai vaikkapa kuuntelemaan levähdyspaikoilla esiintyvien soittajien musisointia. Linnakkeelta avautuu kaupunki koko komeudessaan ja menneistäkin tapahtumista saa aavistuksen muureilla kierrellessään.

Kitaramusiikkia matkamiesten ratoksi.

Näköalat ovat huikeat!

Täällä vartioin nyt minä, ja olen tottunut poseeraamaan!

Iltaisin vanhan kaupungin kujat täyttyvät ihmisistä; ravintolat houkuttelevat, ja arkena myös kaupat, jotka ovat avoinna kymmeneen asti. Voisiko Malagasta tulla suomalaisille uusi Tallinna? Ainakin kaupungista tuntuu löytyvän jokaiselle jotakin: historiaa, museoita, viehättäviä pikkuputiikkeja, isoja kauppakeskuksia (ainakin yksi), ravintoloita ja kahviloita. Ja kesäaikaan myös rantaelämää, vaikka kyllä marraskuun aurinkokin hemmottelee suomalaista ihanasti.

Aurinkorannikolla kulkeva juna, jolla pääsee kätevästi ja edullisesti rannikon kaupunkeihin, on tullut jo tutuksi. Yhtä mukava, turvallinen ja halpa oli juna, jolla matkustimme päiväksi sisämaahan, korkealle Serrania de Rondan vuoristoon rakennettuun Rondan kaupunkiin, joka on Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Siellä tunsi oikeastaan ensimmäisen kerran olevansa turisti muiden samanlaisten joukossa. Mutta kyllä matka silti kannatti, jo junamatka tarjosi huikeita näkymiä, puhumattakaan itse kaupungista ja sen kuuluisasta El Tajo -rotkosta.

Junalla pääsee kerran päivässä Malagasta Rondaan ja takaisin. Junamatka kestää kaksi tuntia ja matkalla kannattaa pitää silmät auki. Ohi vilahtavat vuoristomaisemat melkein salpaavat hengityksen. Ja ikinä en ole nähnyt niin paljon oliivitarhoja.

Puente Nuevo -silta on Rondan tunnetuin nähtävyys. Ja löytyy kaupungista myös 1700-luvulta peräisin oleva härkätaisteluareena.

Ehkä rotkon partaallakin tottuisi asumaan...

Hemingway ja moni muu taiteilija on viehättynyt Rondasta. Täytyy kaivaa Kenelle kellot soivat esille ja palauttaa mieleen Espanjan sisällissodan tapahtumat. "Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään..."

1800-luvun romantikoille Ronda oli jonkinlainen alkukantainen paratiisi ja "pyhiinvaellusten" kohde. Ymmärrän heitä!

Golfkierroksista vain sen verran, että liikunnan lisäksi ne tekivät hyvää itsetunnolle. Meillä oli mukavaa peliseuraa (englantilainen Carol tykkää myös Emmerdalesta, suomalaista designia ihailevilla norjalaisilla Torilla ja Torhildilla oli kiinnostavaa kerrottavaa Norjasta ja mökillä suomalainen sauna). Oli hauskaa kokeilla pitkästä aikaa ruotsin kielen taitoa ja todeta tulevansa ymmärretyksi. Ennen kaikkea itsetunto parani suhteessa omiin pelitaitoihin, kun huomasi miten hyvin peli kulki. On se niin erilaista pelata, kun pallo rullii ja jalat pysyvät kuivina!

Kaiken kaikkiaan siis monipuolinen ja oikein hyvä lomaviikko. Jopa niin hyvä, että aloimme suunnitella pidempää oleskelua Espanjan auringossa. Uudet norjalaiset tuttavatkin olivat jo vuosia viettäneet syksynsä Aurinkorannikolla. Täytyyköhän perua aiemmat puheensa ja suostua tekemään samanlainen ratkaisu? Mutta ei ehkä kuitenkaan suomalaisyhteisöön Fuengirolassa vaan kansainvälisempään ympäristöön. Huomasimme nytkin suorastaan välttelevämme suomalaisia. Jos jossain kuului suomen kieltä, me emme avanneet suutamme. (Kummallinen reaktio, jota täytyy joskus pohtia.)

Malagan kauppahalliin on päätynyt oliivi poikineen.

Alkaakohan nyt espanjan kielen opiskelu, jotta lohikäärmehedelmät ja muut eksoottiset herkut eivät seuraavalla kerralla jää kaupan hyllylle?

PS. Jospa vielä Tampeelta saataisiin lentoyhteys Malagaan, niin kulkeminen nopeutuisi ja helpottuisi.