Kolme täysipainoista päivää kahden vekaravaiheessa olevan kanssa on taas ottanut voimille. Oma normaali aikuisarki lepotaukoineen ja hiljaisine hetkineen unohtui tyystin, kun mentiin poikien aikataulun ja lapsille suunnatun ohjelman mukaan. Eilen illalla, kun pojat olivat jo kotimaisemissa, en jaksanut kunnolla edes seurata television jännitysnäytelmiä, vaalilaskentaa ja jääkiekkoa, mutta pitihän sitäkin tietysti yrittää tehdä.
Hyvin nukuttu yö (vaalituloksista huolimatta), vähän jälkien siivousta ja sopivasti niitä lepotaukoja - ja alkaa taas tuntua tavalliselta. Levätä kyllä täytyykin, ihan varastoonkin. Pääsiäisenä jatketaan mökillä!
Mutta olipahan taas huikean hienoja hetkiä pikkupoikien kanssa. Vaikka onkin papan kanssa pikku hiljaa ymmärretty, että ihan tavallinen arki riittää, on kuitenkin mukava ripotella sinne sekaan joitakin erilaisia kokemuksia. Kirjastokäynti ja taidemuseoretki olivat tämän viikonlopun superelämyksiä, ainakin mummon mielestä, pojat ehkä nostaisivat ykköseksi palmusunnuntain virpomisreissun. Siitähän sai palkkaa!
Kirjastoon mentiin 6-vuotiaan toivomuksesta, hän halusi lainata muutaman dvd:n. Lainattiin myös Tuula Kallioniemen Karoliina eskarissa, joka jäi edellisellä reissulla vähän kesken. Ja pienemmälle halusin itse ihan vain kirjan nimen perusteella lainata iltalukemiseksi upeasti kuvitetun Annan sinulle maailman -kirjan. Mummolassa Karoliinan seikkailut huvittivat edelleen; räjähdimme yhdessä nauramaan, kun Karoliina joulukuvaelmassa unohti mitä piti sanoa ja "aukoi suutaan kuin pusukala akvaariossa". 3-vuotias kanniskeli omaa lainakirjaansa onnellisena ja maisteli ääneen kirjan nimeä. (Eivätkä nämä todellakaan ole meidän huushollin ainoita lastenkirjoja: omien lasten aarteet ovat olleet odottamassa oikeaa ikävaihetta ja niitä otetaan sopivaan tahtiin käyttöön.)
Kirjastossa oli muutenkin mukavaa, ehkä vähän liiankin. Siellä pappa bongasi ylähyllyltä kirjan, jonka nimi oli houkuttelevasti Älä avaa tätä kirjaa. Mummo sai lukea sen ääneen ainakin kuusi kertaa, ensin isomman pyynnöstä, sitten pienemmän käännellessä kirjan kielloista huolimatta sivuja. Vähän aikaa piti ensin kerätä rohkeutta mummon sylissä, niin hurjalta kieltojen rikkominen tuntui. Onneksi kirjastossa ei ollut ainakaan aluksi muita asiakkaita, mekastimme nimittäin ihan sopimattomasti, ja kadun sitä nyt syvästi. Täytyy varmaan ensi kerralla muistuttaa poikia, miten julkisessa tilassa käyttäydytään, ja yrittää muistaa se itsekin. Ja kirjan sisällöstäkin kannattanee keskustella. Luulen, etteivät pojat ihan heti sitä unohda.
Muuten kyllä keskusteltiin paljon. Poikien vauhdilla karttuva tietomäärä ja sanavarasto eivät lakkaa hämmästyttämästä. Isompi käyttelee sujuvasti erikoisiakin sanoja ja osaa myös kysyttäessä selittää, mitä ne tarkoittavat. Juonikas oli uusista käyttöön otetuista sanoista ehkä erikoisimpia. Jos hän ei jotain asiaa tiedä tai ymmärrä, hän kyllä tivaa selitystä niin kauan, että asia tulee selväksi. Sanan kulttuuri merkitys ei hänellekään ole ihan selvä (onkohan aikuisillekaan?), ja siitä keskusteltiin Tampereen taidemuseon hauskassa lastenpäivässä, jossa inspiroiduttiin mm. von Wrightin veljesten maalauksista. Kierroksella bongattiin lintuja ja eläydyttiin myös kurkiveistoksiin. Lapset pääsivät itsekin tekemään luontoaiheista taidetta.
Kolmevuotiaan kielenkäyttö on myös rikasta. "Olen nyt takkivaiheessa. Sitten tulee kenkävaihe", kuului 3-vuotiaan tilannekatsaus, kun tehtiin lähtöä kirjastoon. Eikä yhtään haitannut, vaikka virpomislorun vitsa oli aluksi pitsa, nopeasti hän ymmärsi, mistä oli oikeasti kyse ja lorotti säkeitä rohkeasti vieraillekin ihmisille.
Mitähän kivaa pääsiäisenä keksitään? Ainakin majanrakennushommista oli jo puhetta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti