Keväisiä päiviä

Keväiseen tunnelmaan virittäytyminen taisi alkaa tästä. Tampereen keskusta oli täynnä narsisseja, kun kuljin huhtikuun alkupuolen iltana lempireittiä kaupungin halki. 

Mikä huhtikuu! Valoa. aurinkoa, lämpöä ja jokapäiväistä luonnon heräämisen ja kasvun ihmettä! Kaupungin pölytkään eivät ole häirinneet, kun viihdymme enimmäkseen vähän syrjemmällä. Iltaisin on ollut mukava poiketa vaikkapa johonkin kulttuuritapahtumaan (peräti kaksi kertaa teatterissa huhtikuussa) ja tunnustella kevätkaupungin ilmapiiriä. Nuoriso on selvästi ottanut Vanhan kirjastotalon (nykyisen Laikun) ympäristön omakseen: siellä skeitataan ja muuten vaan oleskellaan.

Loppukuun lämpimät päivät ovat houkutelleet ulos vanhempiakin. Teatterin väliajallakin viime torstaina aika iso joukko - me muiden muassa - suunnisti ulos nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä. Ja terasseilla näytti olevan väkeä vielä kymmenen maissakin, kun teatteriesitys loppui.

Kotonakin on terassista tullut jo yksi lisähuone. Iltapäiväkahvit terassilla maistuvat erilaiselta kuin sisällä. Eilen illalla syötiin jopa kevyt ilta-ateria ulkona. Huhtikuussa! Samalla oli mukava katsastaa maasta ylös pönkiviä kukan alkuja. Heinäkuussa kukkivat jo pionitkin...

Lauantai-iltana kotiterassilla maistui vielä punaviini, jolla on niin osuva nimi. Oli se muutenkin hyvää.

Huhtikuuhun on mahtunut myös monenlaisia juhlia ja ihmisten tapaamisia. On ollut yhdet syntymäpäivät, ristiäiset ja entisten työkaverien lounastapaaminen. Luetaan yhdessä -ryhmässä järjestettiin perinteiset kevätnyyttärit ennen pääsiäistä, ja taas oli pöytä täynnä erilaisia etnisiä herkkuja. Se on aina tapahtuma, joka houkuttelee paikalle nekin, joka muuten harvemmin ehtivät osallistua.

Pääsiäinen on tietysti herkuttelun suhteen luku sinänsä. Pojan perheen kanssa yhdessä vietetyt päivät pistävät mummonkin yrittämään parastaan. Mikä maistuisi niin pikkupojille kuin vähän vanhemmillekin? Hirvipyörykät nopeasti keitetyn karviaisihillon kanssa ja lohkoperunat olivat ehkä tämän pääsiäisen hitti, ja kyllä aterian päättänyt pikapashakin oli kaikista tosi hyvää.

Taas on pöytä katettu pääsiäisen viettäjille. "Ihanat" mökkiastiat olivat kovassa käytössä.

Vaikka pääsiäisen sää ei ihan yltänyt ennustettuihin lämpölukemiin, ulkoilusta nautittiin kyllä. Työkalupakki oli tarpeen, kun laiturin nauloja vasaroitiin ja kesäkaupan myyntitiskejä laitettiin kuntoon. Luonnon ihmeitä ihasteltiin naapurin rakentamalla lintutornilla, ja vuoden ensimmäiset laiturikahvitkin juotiin lankalauantaina tuoreiden rahkapullien kanssa.

Pikkupoikien hauskasta seurasta on huhtikuussa saatu nauttia enemmän kuin ihan tavallisesti. Pääsiäisestä jää kyllä mieleen ainakin pääsiäismunien etsiminen ja poikien esitykset iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Lukemus on kolmevuotiaan uudissana, jota varmaan tullaan viljelemään myöhemminkin.

Mökkinaapurilla on aina meneillään jokin rakennusprojekti. Lintutorni on vasta valmistunut, ja siitähän tuli meidänkin porukan suosikki.

Väsyneet mutta tyytyväiset isovanhemmat saivat hetken levähtää mökkinaapureiden vieraina nuotiokahveilla, kun pojan perhe oli jo suunnannut etelää kohti. Aurinko lämmitti, herkut maistuivat, rauhallinen jutustelu soljui luontevasti, linnut mekastivat, jossain 12 kilometrin korkeudessa lensi koneellinen kiinalaisia Helsinkiin, ja meillä oli hyvä juuri siinä Keiteleen rannalla.

Vaikka pojan perhe yöpyikin saunatuvassa, rantasaunaa ei vielä lämmitetty. Se on seuraavan mökkireissun asioita. Keitele oli vielä rantoja lukuun ottamatta jäässä, ja nyt jännitämmekin, nouseeko veden pinta ja minkä verran. Miltä rantamaisema näyttää toukokuussa?

 Nukkekoti ei varsinaisesti kuulu poikien suosikkeihin, ja mummo saikin taas järjestää kaaoksen poikien jäljiltä. Yksi kevätsiivous on siis tehty, kotona pitäisi aloittaa sama homma!