Muutetaanko Helsinkiin?

Nyt on nähty, miten Helsingissä odotetaan joulua. Vuosi sitten näihin aikoihin pikkuisen valittelin sitä, että vaikka vieraillaan pääkaupungissa usein, harvoin ehditään keskustaan. Nyt ehdittiin, kun lastenhoitopäivän jälkeen jäätiin yöksi tai oikeastaan kahdeksi Herttoniemeen ja vietettiin kokonainen päivä keskustassa ja kaksi iltaa Herttoniemen maisemissa. 

Täytyy heti tarkentaa tuota näkemistä. Olisi varmasti nähty paljon, jos olisi ollut toisenlainen sää. Sateenvarjon alta on hankala pysähtyä tarkastelemaan jouluvaloja tai edes näyteikkunoita. Sateenvarjostakin piti pitää tiukasti kiinni myrskytuulen riepotellessa. Kaupunkikävelystä ei siis tullut ihan haaveiden mukaista. 

Muutamaan kauppaan poikettiin ennakkosuunnitelman mukaisesti suunnistaen katse kadussa, suurimpia lammikoita vältellen. Kiasmassa vietettiin useampi tunti kuivatellen, lämmitellen ja taidetta ihmetellen. Illan pimentyessä käytiin Senaatintorin Tuomaan markkinoilla juomassa terästettyä glögiä, ja säästä huolimatta täpötäydessä ravintolamökissä oli lämmin tunnelma.

Kahtena iltana käveltiin Herttoniemen rannoilla ja ihailtiin rantatien mereen heijastuvia valoja ja kauniisti jouluvaloilla sisustettuja parvekkeita ja ikkunoita.

Voisinko asua Helsingissä? Aina silloin tällöin pitää pysähtyä miettimään, olisiko fiksua vaihtaa kotikaupunkia, varsinkin kun näitä Helsingin-reissuja näyttää tulevan aika tiuhaan tahtiin. Mikä Helsingissä voisi olla parempaa, mikä ehkä huonoa? Jos unohdetaan sellaiset asiat kuin ystävät ja harrastukset, jotka tietysti puoltavat Tamperetta, tuli nopeasti huitaistusta plus-miinus -listasta tällainen:

+ Kävely meren rannalla mihin vuodenaikaan tahansa
+ Monipuoliset shoppailumahdollisuudet: outletit, pikkuputiikit, kivijalkaliikkeet, sisustusliikkeet (joissa voi vain hypistellä ja ihailla)
+ Tyylikkyys: kauniit vanhat talot, hienot kodit ja ihmiset, jotka osaavat pukeutua
+ Taidemuseot keskellä kaupunkia
+ Raitiovaunureitit

- Kalliit hinnat: asunnot, keskustan liikkeet 
- Ruuhkat
- Asioiden hoitamiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen menee paljon aikaa

Vaikka plussia on enemmän, ovat miinukset niin painavia, että ihana Helsinki jää edelleen vierailukaupungiksi. Eläkeläisen budjetilla ei osteta ihanaa asuntoa meren rannalta eikä shoppailla upeissa liikkeissä. Ja pikkukaupunkilaisen sieluni tuskin tottuisi kovin helposti siihen, että reilun kymmenen kilometrin matkaan kuluu omallakin autolla yli puoli tuntia. (Tiedän: käytä julkisia. Vastaan: joskus on pakko kulkea autolla. Ja: Aikaa kuluu odotteluun ja kävelyynkin.) Ja Helsingin ruuhkiin tarvitsen kuskin!

"Pienuus on yksi Helsingin valttikorteista. Kaikki on lähellä, ja kaupungissa on helppo liikkua niin kävellen, pyörällä kuin julkisilla kulkuvälineillä." Näin  luonnehtii Saido Mohamed, Vuoden 2011 pakolaisnaiseksi valittu syntyperältään somalialainen sairaanhoitaja, Ihmisoikeusliiton asiantuntija, kotikaupunkiaan tuoreimmassa Helsinki-infossa.

Riippuu siis siitä kenen silmin kaupunkia katselee. Minulle Helsinki on aina ISO kaupunki. Jos asuisin Helsingissä, juuttuisin todennäköisesti johonkin lähiöön, jossa voisin hoitaa arjen kuviot mahdollisimman vähällä vaivalla. 

Sateisen pääkaupungin jouluvalot jäivät kuvaamatta. Onneksi sade taukosi kukkakaupan kohdalla.

Kahvila Succes on yksi Korkeavuorenkadun pakollisista kohteista. Korvapuustit eivät koskaan petä.