Vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tapaninpäivän iltana, kun tuuli ujeltaa ulkona ja tosi vanhat kotimaiset starat laulavat Teemalla aika kökössä filmissä, on aikaa muistella joulun ajan tunnelmia. Vuorokauden hiljaiselon jälkeen alkaa pulpahdella mieleen sattumuksia, jotka on paras muistaa vastaisen varalle. 

Jouluaattona olisi voinut palaa sauna, lapsi ja mökkikin (jos pikkuisen liioittelen). Henkilövahingoilta vältyttiin eikä muutakaan tuhoa loppujen lopuksi tullut, ellei sellaiseksi lasketa steariinin sotkemia sohvatyynyjä, mökin hirsiseinää (sen Pappa jo televisiota katsellessaan rapsutteli puhtaaksi) ja äidin kutomaa joululiinaa, joka steariinikökköineen täytynee viedä pesulaan. Siis ihan pikkuruisia vahinkoja.

Rantasauna on tosin vielä tarkemmin tutkimatta. Saunan pesu on mukavaa kevätpuuhaa, ja silloin vahingoille voi nauraa jo kunnolla.

Niin kuin rivien välistä voi lukea, syynä olivat kynttilät, aidot ja oikeat. Mutta että neljä kertaa saman päivän aikana! Ehkä vähän onnettomuuksia ennakoiden Poika kyseli aatonaattona, onko mökillä vaahtosammutin ja mistä löytyy sammutuspeitto. Molemmat tarkistettiin.

Ja vaikka olisi helppo syyttää lapsia, niin nyt syyllisiä  olivat aikuiset, tietämättömät ja huolimattomat, mummo muiden muassa. Minä sytytin sen sohvapöydällä yksikseen palavan kynttilän, jonka kolmevuotias oli saada päälleen, kun halusi ottaa pelin pöydän alta. Onneksi Miniällä oli silmät selässä ja nopeat refleksit, vaikka jouluaattoillan väsymys varmasti jo painoi. Pelästynyt lapsikin rauhoittui nopeasti. Onneksi hän ei tajunnut, miten lähellä oikein iso vahinko oli. Käännettiin sohvatyynyt toisin päin ja alettiin odottaa pukkia.

Aikaisemmin joulusaunassa olivat kolmevuotiaan vanhemmat halunneet tunnelmoida kynttilän valossa eivätkä olleet ymmärtäneet, että steariini sulaa. (Väittivät, etteivät tienneet että siellä on sähkövalo). Takkatuvan kynttelikkö oli saunomisen jälkeen aika surullisen näköinen. Se sähellys, jonka sulavat kynttilät saunassa aiheuttivat, jääköön Pojan ja Miniän joulumuistoksi. 

Näin kauniisti palavat kynttilät joulupöydässä. Saunassa ne sulavat.

Näiden ja muiden pikku sattumusten vuoksi emme varmasti unohda tätä lapsellista joulua mökillä. Siististä juhlatunnelmasta ei ollut tietoakaan, kun duplopalikat levittäytyivät ympäri lattiaa tai Papan ja kolmevuotiaan täytyi kokeilla viime vuonna joulupaketista löytynyttä työkalupakkia, jonka sahakin pääsi nyt ensimmäistä kertaa näyttämään teränsä. 

Vaikka sisustus ei ollut täydellinen, niin jouluruoka oli (paitsi että sienisalaatti unohtui!): itse tehtyä ja erinomaisen maistuvaa kaikki kaloista laatikoihin. Ja miksi jouluna pitäisi olla rauhallista, niin kuin useissa joulutoivotuksissa sanottiin? Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan unohda!

Tai olihan meidänkin joulussa ainakin yksi rauhallinen asia. Kolmen ja puolen kuukauden ikäinen pikkumies vain hymyili kaikelle touhulle ja tohinalle. Hän ei taida muistaa ensimmäistä jouluaan, mutta meitä on monta siitä kertojaa.  

Siirrytäänkö ensi vuonna aidoista ledeihin, sitä on nyt vuosi aikaa miettiä.

Tätä kynttelikköä ei vaihdeta, mutta yritetään pitää palavia kynttiloitä paremmin silmällä.