Siellä todellakin ymmärsi, miksi joululauluissa niin kovasti haikaillaan valkoista joulua. Jos olisin voinut, olisin siirtänyt kelloa vähän eteenpäin ja viettänyt joulun jo. Tällaisia olivat lapsuuteni joulujen puitteet: lunta, lunta, lunta, sinistä hämärää, kynttilän valoa, hiljaista rauhaa. (Toki aika usein myös paukkupakkasia.)
Paluumatkalla siirryimme loskan ja sumun keskellä Keski-Suomeen. Täällä nyt jännityksellä odotellaan, mitä viimeisille valkoisille plänteille tapahtuu jouluaattoon mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti