Puhe kuuluu juhlaan

Juhla ilman juhlapuhetta tai -puheita on mielestäni torso. En ymmärrä ihmisiä, jotka kieltävät juhlistaan puheet tai pitävät juhlapuheiden pitämistä turhana pönöttämisenä.

He eivät varmaan ole olleet mukana juhlissa, joissa on ollut hyvä puhuja tai jopa kaksi. Sellaiset juhlapuheet, jotka ovat väkisin väännettyjä, paperin makuisia ja epäselvästi esitettyjä, voi minunkin puolestani mieluummin jättää pitämättä, niistä tulee kuulijallekin kiusallinen olo. Mutta hyvät puheet kokoavat juhlaväen, nostavat juhlatunnelmaa ja jäävät mieleen.

Loppukevät on omenankukkien ja juhlien aikaa.

Mitä olisivat häät ilman isien liikuttavia muisteloita tai kaasojen ja bestmanien nuorekkaita, hauskoja ja tulevaisuuteen reippaasti katsovia esityksiä. Hautajaiset tuntuvat jotenkin vajailta, jos vain pappi puhuu virkansa puolesta. Pienetkin perhejuhlat saavat syvyyttä (tai korkeutta!), jos joku on vaivautunut miettimään edes maljapuheen.

Meidän perheessä on pidetty puheet rippijuhlapäivinä ja yo-juhlissa, itsekin olen ollut puheita väsäämässä ja itkettämässä juhlapäivän sankaria. Sitä en ikinä unohda, kun Poika puhui "miehen ikään" tulleelle isälleen sukulais- ja ystäväjoukon edessä. Aina Amurin Helmessä kahvitellessa palautuu mieleen se toukokuinen juhlapäivä.

Lapsiamme on pyydetty kouluaikanaan puheiden pitäjiksi itsenäisyysjuhlassa ja peruskoulun päättäjäisissä. Ja varmaan senkin jälkeen heillä on ollut lukuisia tilaisuuksia, joissa on tarvittu puheenpitäjää. Tyttären pitämää kaason puhetta ystävänsä häissä päästiin mekin kuuntelemaan.

Herkät juhlapuheet eivät unohdu, muistuttaa keväisen lemmikin englanninkielinen nimikin.

Olin viikolla kahdessa tilaisuudessa, joissa sain nauttia hyvistä puheista. Ensimmäisen tilaisuuden puhe oli suunnattu peruskoulun päättäville nuorille, toisen tilaisuuden puheet kahdelle eläkkeelle jäävälle naishenkilölle. Molemmat tilaisuuksia, joissa jätetään jäähyväisiä. Puhujat olivat selvästi tottuneita puheiden pitäjiä. Silti he eivät sortuneet toistelemaan onttoja fraaseja vaan olivat valmistautuneet huolella. He osasivat kohdistaa puheensa oikein ja rakentaa ne niin, että välillä kuulijat pidättelivät kyyneleitä, välillä kaikilla oli hauskaa. 

Hyvä puhe vaatii etukäteisvalmistelua, ei se itsestään synny. Pitää kaivella muistin lokeroita, miettiä puheen kohteena olevan henkilön persoonaa, hakea hyviä runoja ja aforismeja. Tärkeää on myös muistaa, että puhe on sinun lahjasi, eli puhuja antaa jotain itsestään. Ei kuitenkaan liikaa, lisäisin mielelläni, puhuja ei saisi olla keskipiste, vaan tärkein on hänen asiansa.

Jotkut jaksavat toistella olevansa huonoja puheenpitäjiä ja sillä verukkeella antavat aina puheiden pitämisen muiden tehtäväksi. Ovatkohan he edes yrittäneet? Tärkeintä on kuitenkin aitous, se että on oikeasti läsnä ja sanojensa takana, ei niinkään hienosti muotoillut lauseet ja korkealentoiset ajatukset.

Aurinkoisia kevät- ja kesäjuhlia!