Amerikan tuliaiset

Tuliaistavaroista on iloa pitkään.

Amerikan vieras tuli ja meni. Kaksi viikkoa Suomessa, joista viikko yhdessä vanhempien kanssa, ensin Tampereella ja sittten muutama päivä mökillä. Ihan tavallista yhdessäoloa, mutta tietoisuus ajan lyhyydestä ja hetkien ainutkertaisuudesta koko ajan läsnä.

Siksi vanhemmat haluavat kuunnella jokaista toivetta, ääneen lausumatontakin. Tarjolla on rauhallisia yöunia, kotiruokaa, sopivasti liikuntaa ja kulttuuria, suomalaista maisemaa, hiljaisuutta ja vähän hemmotteluakin. 

Parhaat hetket ja muistot syntyvät suunnittelematta. Rantasaunan löylyt, yhdessä tehty ateria, hämärtyvä ilta, kynttilät ja lautapeli ja jouluinen tunnelma. Yhdentoista aikaan yöllä paistetaan vielä jälkiruuaksi muurinpohjalettuja. 

Melkein kuin jouluna

Mitä muuta meille jäi kuin muistoja näistä kalliista hetkistä? Tuliaistavaroita toki; Tytär osaa valita tuomisensa niin että ne varmasti ilahduttavat. Laadukas laukku äidille on tarpeellinen ja kaunis arjen piristäjä (ensimmäisen laukkunsa Tytär toi Montrealista vuosia sitten), kampaamotuotteita tilasin yhden ja sain kolme (ne ovat Amerikassa tavallisten kauppojen hyllyillä). 

Tavaroita tärkeämpi tuominen oli kuitenkin tieto siitä, että kaikki on hyvin. Lapsi pärjää maailmalla ja on edelleen oma itsensä kotimaassakin. Omien rajojen etsiminen ja uusiin seikkailuihin lähteminen on niin verissä, että mökillekin vuokrataan suppilauta (me ei edes tiedetty, että se on mahdollista) eikä suppailija odottele tuulen tyyntymistä vaan katoaa niemen taakse.

Me laiturilla odottelijat, joilla ei ole mitään tietoa kyseisestä lajista, katselemme hermostuneina kelloa ja ehdimme jo suunnitella veneellä perään lähtemistä, kun vakaa hahmo vihdoin ilmestyy näköpiiriin. Toisella kerralla osaamme jo luottaa lapsen taitoihin ja lähdemme mustikkametsään.

Varmasti ensimmäisen kerran peräkärry saa kuljettaa suppilautaa.

Turhat tavarat rannalle ja rohkeasti menoksi, vaikkapa suppailemaan Keiteleen tuntemattomille aalloille!