Ihmisen näköisiä jättiläisiä

Sara Hildenin museon aulassa tuntee olonsa oudoksi. Vähän kuin olisi Liisa Ihmemaassa, pudonnnut kaninkoloon, kutistunut ja seikkailisi nyt jättiläisten maassa. Hätkähdyttävän todellisten, mutta kooltaan outojen veistosten tekijä on australialaisyntyinen taiteilija Ron Mueck, jonka näyttelyä voi käydä ihmettelemässä lokakuulle asti.

Museon alakerran on vallannut jättikokoinen vauva, joka ei näytä kovin hellyttävältä.

Näin lähelle vierasta ihmistä en ole varmaan koskaan päässyt. Veistoksia - jotenkin sana ei tunnu sopivan näihin töihin - voi tutkia perusteellisesti ja ihastella taiteilijan pikkutarkkaa työtä: jokainen ihokarvakin on paikoillaan. 

Kaiken kaikkiaan veistoksia on vain kymmenen, eivätkä ihan kaikki ole jättikokoa. Omia synnytyskokemuksiaan voi peilata Äiti ja lapsi -veistoksen äärellä, jossa aika on pysäytetty maailman tärkeimpään hetkeen, uuden elämän alkamiseen. 

Vauva on juuri syntynyt, napanuorakin on vielä kiinni.

Aulassa ensimmäisenä on tutun oloinen pariskunta. Siinähän voisimme olla vaikka me, Mies ja minä, jossain ulkomaan rannalla, omissa ajatuksissamme, mutta kuitenkin yhdessä, menneitä muistellen, toisistamme tukea hakien. Miehen katse on vielä kirkas, hän tuntuu näkevän sisälleni, vaimo on jostain syystä surumielinen ja välttää katsekontaktia. 

Tähän voisin jäädä kehittelemään elämäntarinoita, katselemaan jalkapohjien kuivuutta, ohuita ja elottomia hiuksia, rupsahtaneita rintoja. Mitä heille on tapahtunut, mitä on vielä tulossa?

Tunnenko nämä ihmiset?