Ampiaisia ja rapuja

Eipä olekaan kaikkea koettu mökkielämässä vielä! Muutaman päivän aikana luonto on taas osoittanut, että yllätyksiä riittää.

Kaikki uudet kokemukset eivät välttämättä ole mukavia, vaikka voihan ikäviäkin asioita olla mukava muistella selvisinpä siitä tai onpahan sekin koettu tai oppia ikä kaikki -asenteella. Nämä kaikki näkökulmat voi hyvin liittää ampiaisenpistoon.

Kun naisten golf vaihtui ylen tarjonnassa painiksi tai joksikin vastaavaksi (Riosta siis), oli aikaa tehdä jotain hyödyllistä, jotain sellaista jota varten mökille oli tultu. Karviaiset alkoivat olla jo ylikypsiä, joten ämpäri käteen ja poimimaan. Yritys käyttäytyä normaalin mummoihmisen tapaan lopahti lyhyeen. Kymmenkunta marjaa ämpärin pohjalla oli laiha saalis, kun jouduin syöksymään tuskissani sisälle. 

Olin havitellut marjaa, joka oli jo jonkun toisen valitsema. Jälkeen päin Mies esitteli sisältä onton karviaisen, jonka sisältä saalistaan puolustanut hyönteinen oli ärhäkkäästi hyökännyt ja työntänyt piikkinsä kämmeneeni etusormen ja keskisormen väliin. 

Kipu oli aika järkyttävä, vaikka ulkoiset merkit eivät olleet kummoiset: pistoskohta turposi ja kämmen punoitti. Sormet jäykistyivät, vain peukalo toimi. 

Netistä luettiin toimintaohjeita eli kylmää ja kortisonivoidetta. Muutaman tunnin kuluttua alkoi jo helpottaa. Mutta päässä kyllä jyskytti vaaran varoitus aina kun astuin ovesta ulos. Ja pensasmarjat jäivät muiden poimittaviksi.

Ensi kesänä muistetaan (muistetaanhan?), että ei anneta ampiaisten tehdä pesää autokatokseen ja ostetaan varmuuden vuoksi kyypakkaus ja lisää kortisonivoidetta. 

Säälittävä karviaissaaliini. Vasemmalla ylhäällä ampiaisen omima yksilö.

Mutta sitten niitä kivoja asioita, jotka eivät tietenkään ole yhtä kiinnostavia ja dramaattisia kuin ikävät ja siksipä ne voikin kertoa lyhyesti.

Ensimmäisen kerran löydettiin mökin pihasta herkkutatteja. Luultavasti niitä on ollut ennenkin, ehkä oltiin nyt ensimmäisen kerran paikalla juuri oikeaan aikaan tai tarvittiin vieraana ollut sisko sieniasiatuntija oppaaksi (veikkaan jälkimmäistä). Tämä sienipaikka pantiin muistiin seuraavia syksyjä ajatellen. 

Herkkutateista tehtiin sienirisottoa. Sitä ennen syötiin kuitenkin rapuja, espanjalaisia, pakastettuja, paikallisesta K-kaupasta, suosittelen - ei siis todellakaan lähiruokaa, kuten oikeastaan kaikki muu mitä mökillä on nyt muutaman päivän aikana syöty. Ravuista nautiskeltiin kahden sadekuuron välissä laiturilla. Unelma juhannusateriasta laiturilla voi tämän kokemuksen perusteella vallan hyvin vaihtua rapujuhliin. Ainakin hyttysiä on näin loppukesästä vähemmän. 

Vielä yksi juttu. Vaikka viralliset lähteet kertoisivat toista (kuten esimerkiksi juuri äsken MTV:n uutiset), on puolukkasadosta tulossa mieletön - ainakin Keski-Suomessa tai ainakin meidän mökillä. Ikinä en ole nähnyt metsässä sellaista määrää kypsyviä puolukoita kuin nyt. Harmi vain, että ne eivät ole vielä ihan valmiita poimittaviksi ja me olemme lähdössä kohta kaupunkikotiin. Mutta eiköhän me ainakin yksi ämpärillinen kerätä, jos keli vähän paranee.