Tämä outo vuosi - sään puolesta siis - alkaa kallistua lopuilleen. On tultu mökille tekemään syystöitä: keräämään omenia, haravoimaan lehtiä, siistimään kukkapenkkejä, kääntämään vene. Sisällä on huumaava omenantuoksu, kun jo toinen iso kattilallinen omenasosetta on valmistumassa ja uunissa kypsyy klassinen omena-kaurapaistos iltapäivän herkuksi.
 |
| Omenapuu on pudottanut hedelmänsä ja lehtensä. Töihin siis! |
 |
| Korillisessa omenoita on aika iso työ... |
 |
| ... mutta kun on Mies ja kone, kori on äkkiä tyhjä. |
Hiljaisuus on melkein käsin kosketeltavaa, samoin kuin pimeys eilen ulkona, kun vietettiin tämän reissun ensimmäistä iltaa mökillä. Eilen tyydyttiin maistelemaan paikallisen Alkon myyjän suosittelemaa uutuussiideriä ja nauttimaan takkatulen räiskeestä (kuusihalot paukkuvat aika iloisesti), tänään täytyy mennä katsastamaan tähtitaivas, kun ilta pimenee.
Piha näyttää tänä syksynä ihan erilaiselta kuin viime vuonna näihin aikoihin. Silloin tein vielä mökiltä lähtiessä hehkuvan kukkakimpun pihan kukista, nyt kukkien värit ovat jo haalistuneet ja suurin osa on jo matkalla maaksi. Lämpömittari nousee nipin napin plussan puolelle, ja ulkona työskennellessä paleltuvat ensin sormet, sitten varpaat.
 |
| Työn lomassa on pysähdyttävä hengittämään maisemaa. |
Työ etenee hitaasti, kun välillä on palattava sisälle lämmittelemään. Mutta mikäpä kiire tässä! Mitäänhän ei ole varsinaisesti pakko tehdä, kaikki tekemättömät työt löytyvät kyllä keväällä.
Ihmisen mieli tarvitsee kuitenkin tällaisiakin siirtymäriittejä. Kun sato on korjattu ja puutarhasta poistettu silmää häiritsevät yksityiskohdat, on talvella lupa tulla.
 |
| Kuunliljat ovat kaatuneet näin kauniiksi matoksi. Raaskiiko niihin koskea? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti