Tuntemattoman naiset

Mökkikirjaston uutuushyllystä löytyi yllättäen kirja, jonka olin halunnut lukea siitä asti, kun kuulin, että sellainen on tekeillä. Mikä onni, siellä se odotti valmiina tarjoamaan sadepäiville lukuelämyksiä! Olenkohan sen ensimmäinen lukija?

Parempaa aikaa ei voi teokseen tarttumiselle kuvitellakaan: Aku Louhimiehen versio Tuntemattomasta sotilaasta on tulossa ensi-iltaan viikonloppuna. Sen elokuvan haluan nähdä, ja kirja taustoittaa elokuvan kerrontaa ihan uudesta näkökulmasta. Nimittäin naisten. Naisten, jotka tekevät kotirintaman työt, lähettävät sotaan pojat, veljet, rakastetut; naisten, jotka odottavat ja vastaanottavat uutisia sotarintamalta, tai naisten, jotka ovat itse sodassa mukana. "Nainen on kirjassa pääosassa, kertojana, näkijänä ja kokijana", kuten Kirsi Piha luonnehtii teoksen esipuheessa.

Toinen tuntematon (WSOY 2017) on 22 suomalaisen nykykirjailijan novellikokoelma, jossa kerrotaan tarinoita, joita Tuntemattoman sotilaan naishahmojen taakse voisi kätkeytyä. Osa naisista esiintyy romaanissakin, osa on kirjailijoiden luomia henkilöhahmoja. Jokaisen novellin alussa on  Linnan teoksesta sitaatti, johon novellin voi kytkeä. Novellit voi lukea järjestyksessä tai vaikkapa aloittaen itseä eniten kiinnostavasta otsikosta tai romaanin henkilöstä. Minun lukemisjärjestykseni on kulkenut kirjailijapainotteisesti eikä oikein missään selkeässä järjestyksessä.

Aloitin Niina Revon (entisen oppilaani!) novellista Martta, jossa Vuorelan Martta-äiti lähettää poikansa Jaakon rintamalle: "Tiedän, että selviät. Pääsi on terävä ja ajatuksesi selkeä, olet sellainen poika, josta paha ei saa otetta." Kuluu muutama päivä ja yö, jolloin Martan sydän hakkaa rauhattomana. Ja sitten, Vuorelahan "lähti ensimmäisenä", tulee se mustapukuinen, pelätty pappisvieras, joka kulkee aika moneen muuhunkin taloon kirjan novelleissa. Martta sekoaa, ei tunne itseään, "hänen sydämeensä on repeytynyt lapsen mentävä reikä", kunnes aika tekee tehtävänsä ja äiti kykenee hyvästelemään poikansa.

Novellia lukiessa voi elää jokaisen lapsensa maailmalle lähettäneen äidin tunteita. Niin käy monen muunkin kirjan novellin kohdalla, niihin voi samastua, vaikka ei olisi kokemusta sota-ajasta. Kaikkiin tarinoihin ei tarvitse liittää Tuntemattoman sotilaan viitekehystä, ne kuvaavat naisten kokemuksia ja tuntemuksia yleisemminkin. Mutta yhdessä Väinö Linnan romaanin kanssa ne nousevat toiselle tasolle.

Huikeita luonnekuvia syntyy esimerkiksi Riikka Pulkkisen novellissa Sinä nouset ylös, Mikko Kalajoen novellissa Sinun ikäisesi poika tai Laura Lähteenmäen novellissa Tummuva vihreys. Ainakin Tuomas Kyrö ja Hanna Weselius tuovat romaaninsa päähenkilöt nykyaikaan ja rikkovat perinteistä kerronnan kaavaa. Linnan humoristi Hietanen on löytänyt vertaisensa kertojan Urhon sisaresta Kertusta, joka on Tuula-Liina Variksen novellin Kyl Urho ain pärjää päähenkilö. Murteita käytetään muissakin novelleissa, mutta tässä ne ovat hersyvimmillään.

Kirja on vielä kesken, muutama novelli lukematta. Onneksi!

Tämä kuva ei liity mitenkään edellä kuvailtuun teokseen. Tällaista oli meidän mökkirannassa tänä aamuna, syksyn ensimmäisenä pakkasaamuna.