Menin kuluneella viikolla olleeseen koulutustilaisuuteen vähän pitkin hampain, viran puolesta. Olin muodostanut käsiteltävästä asiasta jonkinlaisen hämärän käsityksen, joka ei ollut ihan myönteisimmästä päästä. Lähinnä halusin vain vakuuttua siitä, että tämä asia ei ole minulle tarkoitettu, ja saada mielipiteelleni kattavammat perustelut.
Kuinkas kävikään? Lähdin tilaisuudesta intoa täynnä, kävin kiittämässä luennoitsijaakin, ja oma ajatteluni oli kääntynyt päälaelleen. Koin oppineeni valtavasti uutta, minulle tärkeää, ja haluavani ehdottomasti päästä soveltamaan oppimaani.
Aika pitkälle tässä mielenmuutoksessa oli kyse tilaisuuden esiintyjästä. Jos olisin yrittänyt lukemalla omaksua samat asiat, lopputulos ei luultavasti olisi ollut sama.
 |
| Oppikirjan tekijä Auli Halenius sai kuulijansa keskustelemaan ja esittelemään omia kokemuksiaan ja ideoitaan. |
Vaikuttava esiintyjä on innostunut asiastaan. Hän ei ole kylmä eikä etäinen, vaikka onkin selvästi ammattitaitoinen ja asiantunteva. Ihan parasta on, jos hän kykenee luomaan sellaisen tunnelman, että tekee mieli esittää kysymyksiä, hämmentyä ja hämmästyä - ja saa kysymyksiinsä pohditttuja vastauksia.
Käytännön annin lisäksi luennoitsija muistutti ehdottoman tärkeästä asiasta, joka vapaaehtoistyössä on pikkuisen päässyt hämärtymään: "Opettajan työ on sitä, että hän ottaa vastuun toisen ihmisen oppimisesta."
Ihmistä ei saa oppimaan kaatamalla tietoa päähän. Kuten luennoitsijakin totesi, oppiminen on omaa työtä. Oppimispolun alkuun voi auttaa innostavalla esimerkillään, mutta opiskelijat täytyy myös opettaa tekemään työtä. Järjestelmällistä, sitkeää ja pitkäjänteistä työtä, jollaista kielen oppiminen vaatii. Aikuisopiskelijoilla, joista osa ei ole ikinä käynyt minkäänlaista koulua, on kyse todellisesta elämänmuutoksesta.
 |
| Toivottavasti suomen kielen luku-ja kirjoitustaidon opettaminen maahanmuuttajillle onnistuu ensi lukuvuonna entistä paremmin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti