Nyt kun Tampere on kovasti keskeneräinen

Tampereen keskusta ei ole tällä hetkellä mukava paikka kenellekään, jos jätetään laskuista kaikenlaiset rakennustyöntekijät (yritän opetella sukupuolineutraaleja termejä).

Mukavaa ei ole asioimaan lähteneellä kaupunkilaisella, joka ihmettelee mihin on kadonnut se talo, jonka tietystä ovesta pitää mennä sisään, kun on saanut kutsun hammaslääkärille. Eikä kuulemma hammaslääkärilläkään, joka etsii samaista ovea joka arkiaamu. Tutut talotkin ovat muuttuneet ratikkatyömaan myötä erinäköisiksi, tai ainakin niiden sijaintia on vaikea hahmottaa.

Turistiraukalla ei ehkä ole vieraassa kaupungissa samanlaista hahmotusongelmaa, mutta tuskin hänkään näkymästä nauttii. Jos hakee kauniita kaupunkimaisemia, kannattaa suosiolla kiertää pääkatu, joka on myllätty tulevan ratikkareitin tieltä Hämeensiltaa myöten. Kaunista koskimaisemaa, kansallismaisemaa, voi ihailla paremmin vaikka Satakunnansillalta, vaikka se ei perinteisesti mikään maisemanihailupaikka olekaan.

Kun Hämeensillalla kulku on nyt hankalaa, vettä ja siltoja kaipaavan kannattaa suunnata vaikkapa kohti Ratinaa. Punatiilinen tehdasmaisema ja virtaava vesi ovat niin Tamperetta!

Vappukansalla on ollut tapana vaellella leveänä rintamana keväisessä auringonpaisteessa pitkin Hämeenkatua, pysähdellä jäätelölle Koskipuistoon ja ehkä istahtaa piknikille kosken partaalle seuraamaan teekkarien kastetta. Nyt ahtaalla kadulla ei mahdu pahemmin vaeltelemaan; saa nähdä keksivätkö vappuihmiset vaihtoehtoisia reittejä.

Itse olen kokenut Hämeenkadun rakennustyömaan vain muutaman kerran eli kävellyt Keskustorin bussipysäkiltä Metsoon (paluureitiksi valikoitui siistimpi Kauppakatu) ja harhaillut edellä kuvaillulla hammaslääkärireissulla kadun toisessa päässä. Muuten olen vain puikahdellut rakennustyömaan yli rakennettuja "siltoja" pitkin sivukaduille, joita Tampereella riittää. Ja kiittänyt siitä, etten asu keskustassa, keskellä isoa rakennustyömaata.

Ratikkatyömaa kestää vielä vuosia (ratikkareitin pitäisi valmistua 2021), eli on siinä kaupunkilaisilla kestämistä!

Hämeenkatu näyttää nyt tältä. Vuonna 2021 tässä huristavat vaaleansiniset (tai pinkit tai jonkun muun väriset) ratikat. 

Oikeastaan ei ollut tarkoitus valittaa, jos teksti valitukselta vaikuttaa, vaan kertoa, miten mielikuvitus voi lähteä liikkeelle rujossa ja epäviihtyisässä maisemassa.

Tampereella on parhaillaan muitakin isoja rakennushankkeita kuin ratikkatyömaa - onneksi Ratinan kauppakeskus sentään saatiin valmiiksi. Nyt kun Tampere on kovasti keskeneräinen, kaivetut "katu-uomat" ja niiden yli kulkevat "sillat" vievät ajatukset ihan toisenlaisiin maisemiin. Hämeenkatua kulkiessani kuvittelen kivenmurikoiden ja hiekan sijaan virtaavaa vettä, jonka yli kauniisti kaartuvat sillat kuljettavat. Rakentamisen äänet ja pölyt haihtuvat taka-alalle, mieli tuo tilalle veden liplatusta ja raikkaita tuulia. Ollaanko Pariisissa, Venetsiassa vai missä?

Mielikuvituksesta on apua, kun ei ole tiedossa edes viikonloppureissua valmiissa maisemassa. Jonnekin muistin perukoille ovat tallentuneet ne matkamuistot, jotka helpottavat kulkemista vuoteen 2021. Silloin Tampere on taas vähän kauniimpi ja ehkä valmiimpikin.