Tänään leikin, että tulimme mökille kaupunkielämän kiireitä (muka!), velvollisuuksia ja ihmisiä (ei kai!) pakoon - piilopaikkaan - vain olemaan ja ihmettelemään, mitä ympärillä tapahtuu.
Tuskin kuitenkaan maltetaan vain olla. Ensimmäisen tunnin aikana olin jo ehtinyt haravan varteen ja Mies heitteli viimeisiä lumikasoja pienemmiksi. Mutta tehdään vain se, mikä tuntuu hyvältä. Nyt mennään tervehtimään koivut ja käydään vielä kerran laiturilla.
 |
| Ensimmäisenä ihastellaan krookuksia! Joka päivä on varmaan odotettavissa jotain uutta. |
 |
| Keitele kimmeltää. Vesi on aika korkealla ja laituri entistä enemmän vinksallaan. |
Oikeasti meidän mökki ei ole mikään piilopaikka, ja tänne ovat tervetulleita niin satunnaiset ohikulkijat kuin pitemmäksi aikaa pysähtyvät sukulaiset ja ystävät. Rantamökkikin siivotaan varmaan viikonloppuna valmiiksi omaa rauhaa kaipaaville yövieraille. Vieraita ei kuitenkaan tähän aikaa vuodesta ole, ei ainakaan aikaisempina vuosina ole ollut, liikkeellä. Siksi voin jatkaa piilopirttileikkiäni.
 |
| Tältä näytti mökkitien koivikko ilta-auringossa. Eihän kukaan ikinä kaada näitä puita? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti