Parvekepilatesta ja Rambla-tunnelmaa

Parvekkeella on 23 astetta lämmintä vielä yhdeksältä illalla. Teen jo kolmantena iltana peräkkäin pilatesliikkeitä ja ihmettelen, kuinka olenkin sattanut unohtaa tämän ihanan liikuntamuodon. Päätinhän aikoinaan, että pilateksesta en ikinä luovu.

Mutta syyllisyys sikseen, nyt nautitaan. Kädet venyvät, selkä notkistuu, hyvä olo leviää kaikkialle. Aurinko lämmittää vielä, jo pelkkä hengityskin tuntuu hikoiluttavan (mutta niinhän pilateksessa käy aina, nyt muistan, ei siihen aurinkoa tarvita). Jäätelöauton ääni leikkaa ilmaa ja tuo mieleen muistot ajalta, jolloin jätskiauto pysähtyi meidän talon vieressä ja aika usein houkutteli ostoksille. Ääni ei ole muuttunut miksikään, vaikka niistä ajoista on parikymmentä vuotta.

Sivusilmällä seuraan talitiaista, joka tekee ruokintamatkoja parvekkeen pilarissa olevaan pesään. Pesän olemassolo huomattiin vasta lauantaina, kun tehtiin perusteellista kevätsiivousta parvekkeella. Tänään oli terassilla surullinen löytö: pieni henkensä heittänyt linnunpoikanen juuri siinä pesän alapuolella. Oliko pudonnut vai pudotettu, sitä pohdimme. Mutta on siellä pesässä vielä elämää, niin tiuhaan ruokalähetyksiä nyt illalla kulki.

Kurkistan parvekkeelta terassille. Linnunpoikanen on jo kuljetettu lempeämmälle alustalle. Kasteluletkua tarvitaan, jotta kukat selviävät helteessä.

Omakin elämä on ollut helteestä huolimatta kiireistä: kokoustamista, palavereita, tilastointia, kevään viimeisten tilaisuuksien suunnittelua, lahjojen hankintaa - sellaista tavallista lukuvuoden päätöspuuhaa. Ja kaikenlaista muutakin kivaa olisi tarjolla koko ajan. Tampereella tuntuu taas olevan tapahtumatarjontaa niin paljon, että pelkkä Aamulehden lukeminen hengästyttää.

Perjantaina olin Tampere Filharmonian kevätkauden päätöskonsertin kenraalissa, ja onneksi olin, olisi harmittanut vain lukea lehdestä, miten hienon tilaisuuden olisin missannut. Kenraali ei tietenkään ole sama kuin varsinainen konsertti, mutta orkesteri ja solistina ollut viulisti soittivat jo aamulla niin loistavasti, ettei Santtu-Matias Rouvalillakaan ollut juurikaan huomautettavaa. Konsertista harhauduttiin hetkeksi puistopilatekseen Sorsapuistoon (se varmaan selittää palautuneen pilatesinnostuksen ainakin osittain) ja sieltä matka jatkui lounaalle Telakan terassille. Pitkäksi venyneen lounaan aikana vaihdettiin ystäväkollegan kanssa niin henkilökohtaisen kuin työelämänkin kokemuksia ja tutustuttiin taas lisää.

Kävelin lämpimässä säässä kaupungista kotiin. Etsin vilpoisia, kesäisiä reittejä ja loppumatkan kuljin Nekalan siirtolapuutarhan läpi. Siellä oli täysi kesä, vaikka vasta toukokuuta eletään. Tuoksuja ja väriloistoa! Ollaanko Suomessa vai jossain etelämmässä? Hieman kävi pelottamaan, mitä tästä seuraa. Riittääkö kukkia enää loppukesälle?

Iidesjärven rannassa on mukava vehreä kävelytie.

Siirtolapuutarhassa saa nauttia väreistä ja tuoksuista. 

Lauantaina helle jatkui kansainvälisillä ruokamarkkinoilla Hämeenpuistossa. Sinne oli pakkautunut niin paljon väkeä (ja tuoksuja!), että hyvinkin saattoi luulla olevansa ulkomailla. Harmitti, kun kamera jäi kotiin, enkä saanut ikuistettua Hämeenpuiston "Ramblan" vilinää.

Miten tämän pitkän hellejakson jälkeen osaa elää niitä viileitä, sateisia, tavallisia päiviä, joita väistämättä on tulossa? Onneksi iho on kuitenkin jo varastoinut lämpöä, niin että eiköhän siitä selvitä. Sadetta kaipaavat ainakin luonto ja viljelijät.

Pilatesharrastajalle tämä on ihannekeli. Ulkona tarkenee hengitellä syvään ja pitkään, nauttia hiljentymisestä, luonnon äänistä ja tuoksuista.

Juhannuskukkia olisi jo tarjolla!