Suomussalmi, kotiseutu

Viikon kiertomatka kotimaassa  (katso kaksi edellistä postausta) päättyi Suomussalmelle, tai Kajaaniin, jos tarkkoja ollaan.

Tämän tekstin otsikkoa en miettinyt ollenkaan, kirjoitin vain, kunnes pysähdyin ihmettelemään. Miten voin sanoa kotiseuduksi paikkaa, josta olen lähtenyt yhdeksäntoistavuotiaana? Sen jälkeen kotiseutu on useampia kymmeniä vuosia sijainnut Pirkanmaalla, alkuun vaihtuvasti eri puolilla Tamperetta, sitten pitkään Koivistonkylässä (nyt joku niuhottaa ja haluaa korjata että Taatalassa) ja viimeiset kymmenen vuotta Muotialassa. Siis kotiseutu on Tampere, ja Suomussalmi on korkeintaan synnyinseutu.

Mutta kun saapuu synnyinseudulleen - mikä sivumennen sanoen on yleensä tunteisiin vaikuttava kokemus - tuntee tulevansa kotiin. Edelleen. Vaikka talot ovat vaihtaneet omistajaa, liikehuoneistot paikkaa tai jopa joutuneet lopettamaan, koti se on silti. Maisema on ennallaan, ihmiset puhuvat ja käyttäytyvät tutunoloisesti. Kaikkialla tulee vastaan paikkoja, joihin liittyy muistoja. Täällä on helppoa olla ihan vain oma itsensä, eli unohtaa itsensä ja vain olla. 

Tämä on tavallinen näky Suomussalmella. 

Onneksi synnyinseudulle on vielä kontakteja, on tuttu talo ja tutut ihmiset. Vielä on paikka, jossa voi yöpyä ja haistella mennyttä ja nykyistä aikaa.

Nykyisin kerron ylpeänä olevani kotoisin Suomussalmelta. Aina ei niin ollut. Teinivuosina oli selvää, että kukaan ei Etelä-Suomessa joko tiennyt Suomussalmea tai jos tiesi, tiesi Irwinin tunnetuksi tekemän Ryysyranta-maineen. Nyky-Suomessa Suomussalmi tunnetaan ihan muista asioista: luonnosta, talvisodasta, historiasta, Kiannosta.

Ilmari Kiannon patsas Jätkänpuistossa. Ilmaria pitää aina moikata.

Uudempaa taidetta, eli viime vuonna kunnan 150-vuotisen historian kunniaksi taiteilija Aleksi Jaakolalta tilattu teos Ämmänpäre.

Kunta hoitaa hyvin 5-tien varressa olevaa Jätkänpuistoa.

Ilmari Kianto kirjoitti Suomussalmen Suomen kartalle. Raatteen tien sotilaiden jälkeen sen ovat tehneet esimerkiksi tanssija Reijo Kela ja Formula-kuljettaja Heikki Kovalainen. Reijo Kelan teos Hiljainen kansa 5-tien varressa kestää aikaa ja kerää katsojia, kuulemma vuosi vuodelta enemmän.

Hiljainen kansa sadepäivänä.

Sonnikallio Ämmänsaaren keskustassa on kuulemma nykyisin valaistu. Tähänkin maisemaan liittyy aika paljon omaa henkilökohtaista historiaani.