Matkalla kotimaassa - ruotsinkielistä Suomea

Viimeisellä helleviikolla koottiin itsemme ja lähdettiin matkalle. Ei kauas, mutta kuitenkin pois kotoa ja mökiltä (ainakin melkein), paikkoihin joissa ei ennen ole oltu tai jos on, niin edellisestä kerrasta on aikaa. Ja ihan siksikin piti päästä matkalle, että kesästä jäisi muutakin muistettavaa kuin helle.

Ennen varsinaista reissua pyörähdettiin hikoilemassa Hämeenkyrön Mahnalassa, Yrjölän marjatilalla. Siellä käynti on ainakin kymmenvuotinen perinne, ja olen kirjoittanut Mahnalan retkistä ennenkin. Vadelmia siis taas kilokaupalla kotiin pakkaseen ihan kuten aina. Muinakin vuosina on ollut lämmin, mutta nyt oli hiki.

Eikä se helpottanut Frantsilan Kehäkukassakaan, jonne poikkesimme paluumatkalla lounaalle. Oli nimittäin hääpäivä, ja halusimme jotenkin juhlistaa sitä. Kasvisruokaboomi tuntuu levinneen laajalle, niin paljon turisteja ravintolassa pyöri. Ruoka oli maukasta, kuinkas muuten. Kuumuus vain vei osan nautinnosta.

Huomattavasti rauhallisemmassa ja tyylikkämmässäkin miljöössä ruokailimme keskiviikkona, ensimmäisenä varsinaisena matkapäivänä. Mökkinaapurin puheista oli jäänyt mieleen, että Närpiössä on mukava kasvihuoneravintola. Ja niinhän siellä oli! Jo ajomatka Porin suunnasta rantatietä oli vaihtelua tavallisille reiteille; melkein tunsi olevansa ulkomailla, kun luki ruotsinkielisiä kylttejä.

Trooppinen paratiisi, Linds kök Närpiössä Bäcklidenin kylässä. Nautintoja kaikille aisteille sitruspuiden alla. 

Närpiössäkin ruotsin kieli oli valttia, mutta kyllä ravintolassa suomellakin pärjäsi. Linds kök tarjoaa päivittäin monipuolista lounasta, jota varten kyllä kannattaa tehdä pitempikin lenkki. Ihania salatteja, erikoisia makuyhdistelmiä, paljon värejä!

Monipuolinen, värikäs noutopöytä. Herkkuja joka makuun.

Iltapäivällä saavuttiin Vaasan kaupunkiin, minä ihan ensimmäistä kertaa elämässäni, Miehen työuralle oli sattunut muutama Vaasan-vierailu. Hän siis toimi asiantuntevana oppaana, kun hotelliin kirjautumisen jälkeen (mikä ihana viileys!) lähdimme jalkaisin tutustumiskierrokselle.

Aurinko helli meren rannassa, ja aika moni vaasalainen näytti suunnistaneen Hietasaaren uimarannalle. Mekin poikkesimme sinne ja paluumatkalla maistui olut ravintola Strampenin terassilla. Olisi saaattanut maistua toinenkin, jos ravintolan musiikkimaailma olisi ollut enemmän makuumme.

Opas Vaasan hovioikeudentalon edustalla. Rakennus on vuodelta 1862.

Lisää historiaa. Academilliä eli entistä Vaasan Höyrymyllyä ilta-auringossa.

Oluet maistuivat iltakävelyn jälkeen Strampenin terassilla.

Seuraavan päivän hikoilimme Vaasan museoissa (Terranova, Pohjamaan museo) ja opimme paljon mm. jääkaudesta ja tietysti Vaasan kaupungin historiasta. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksoi ihmeesti, eli iltapäivällä poikkesimme vielä Wasastjernan talossa Vanhassa Vaasassa ennen kuin suuntasimme golfkentälle. Mittari näytti 31 astetta, mutta kierros sujui kiinnostavalla kentällä ihan mukavasti.

Erik Wasastjernan talo on 1700-luvulta. Omistaja oli merkkimies, joka vaikutti myös Tampereen kaupungin kehittymiseen.

Kaiken kaikkiaan pikavisiitistä Vaasaan jäi hyvä maku. Alkuun keskustan roskat ja muutama helteessä väsähtänyt ihminen uhkasivat latistaa tunnelmaa, mutta kun päästiin liikkumaan vähän etäämmälle, niin kaupungin nuorekkuus ja vireys nousivat enemmän esille. Yliopisto antanee positiivista sykettä, keksimme selitykseksi sille, että kaupungissa näytti pyörivän paljon parikymppisiä nuoria ja lapsiperheitä ihan tavallisena päivänä keskellä viikkoa. Ja nähtävää Vaasassa olisi ollut useammaksikin päiväksi!

Vaasasta ajettiin illan hämärtyessä keskimatkan krouviin eli mökille rauhoittumaan ennen seuraavia etappeja. Matka kotimaassa jatkuisi lauantaina.