Kun ymmärtää
olevansa elämässään oikealla paikalla
juuri nyt
voi istahtaa alas ja hengittää hengästymättä
tietäen
että tulevatkin päivät asettuvat kyllä ajallaan aloilleen
vaikkei niitä ollenkaan ahdistunein ajatuksin ohjailisi
Taas on se aika vuodesta, jolloin kalenterimerkinnät alkavat ohjata elämää. Mieli - ja ruumiskin, kiitos lämpimän sään - on vielä kesässä, laiskoissa spontaaneissa päivissä, mutta kurkistus kalenteriin kertoo, että huomenna on oltava ryhdikäs. Ja ajoissa, mielellään etuajassa, paikalla.
Tiedän, olen etuoikeutettu, kun se tapahtuu vasta nyt eikä kuukausi sitten. Mutta yhtä kaikki, tapahtuu kuitenkin, ja sitten voi käydä niin, että kalenteri alkaa ohjata minua enkä minä sitä.
Niitä ryhdikkään olemuksen vaatimia päiviä alkaa rapsahdella yhä useammin, kalenteri täyttyy monenlaisista tapahtumista, joissa olisi syytä olla läsnä. Eikä vain läsnä, vaan mielellään innostunut ja innostava.
Mutta sehän syksyssä onkin parasta! Ei kamalaa, ei masentavaa, ei elämää rajoittavaa, vaan ihan päinvastoin. Virkistävää, kiinnostavaa, kivaa. Jos kalenterissa ei olisi yhtään merkintää, olisin huolissani.
Syksyllä elämä alkaa taas ikään kuin alusta. Nyt elämällä on merkitystä, minua tarvitaan, minulla on muitakin rooleja kuin verkalleen kotona käppäilevän mummon, joka herää hetkeksi kun pikkupojat herättelevät.
Työvuosina kalenterimerkinnät saattoivat aiheuttaa hengästymistäkin, jopa ahdistusta. Siitä kokemuksesta viisastuneena olen opetellut yllä olevan Elina Salmisen runon, jota jakelen sopivissa tilanteissa muillekin. Asioilla on taipumus järjestyä.
Tiedän, olen etuoikeutettu, kun se tapahtuu vasta nyt eikä kuukausi sitten. Mutta yhtä kaikki, tapahtuu kuitenkin, ja sitten voi käydä niin, että kalenteri alkaa ohjata minua enkä minä sitä.
Niitä ryhdikkään olemuksen vaatimia päiviä alkaa rapsahdella yhä useammin, kalenteri täyttyy monenlaisista tapahtumista, joissa olisi syytä olla läsnä. Eikä vain läsnä, vaan mielellään innostunut ja innostava.
Mutta sehän syksyssä onkin parasta! Ei kamalaa, ei masentavaa, ei elämää rajoittavaa, vaan ihan päinvastoin. Virkistävää, kiinnostavaa, kivaa. Jos kalenterissa ei olisi yhtään merkintää, olisin huolissani.
Syksyllä elämä alkaa taas ikään kuin alusta. Nyt elämällä on merkitystä, minua tarvitaan, minulla on muitakin rooleja kuin verkalleen kotona käppäilevän mummon, joka herää hetkeksi kun pikkupojat herättelevät.
Työvuosina kalenterimerkinnät saattoivat aiheuttaa hengästymistäkin, jopa ahdistusta. Siitä kokemuksesta viisastuneena olen opetellut yllä olevan Elina Salmisen runon, jota jakelen sopivissa tilanteissa muillekin. Asioilla on taipumus järjestyä.
 |
| Viime sunnuntaina jonotimme puoli tuntia helsinkiläisten uuteen ylpeydenaiheeseen, Amos Rex -museoon. Värikäs kokemus! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti