Väriloistoa

On tämä syksy ollut upea! Päivästä toiseen on saatu ihailla luonnon väriloistoa, jollaista ei ole ennen nähty, ei ainakaan tässä mittakaavassa ja koko Suomessa.

Viime päivien lämpötilakin on vienyt ajatukset Keski- ja Etelä-Eurooppaan.

Eilen muisteltiin Eerikkalan golfkentän aurinkoisella terassilla vastaavaa tilannetta vuosia sitten syyslomalla Italian Bergamossa. Erona oli vain ne kalliisti pukeutuneet liikemiehet, jotka siellä kiiruhtivat vaihtamaan liituraitansa urheiluasuun. Eivätkä he tietenkään puhuneet sitä hauskalta kuulostavaa savon murrettakaan, joka Tervossa on valtakieli. Mutta luonnon puolesta tilanne tuntui jokseenkin samanlaiselta.

Vaikka taustalla jyskyttääkin ajatus, että tämä ei ole normaalia, tämä ei ole oikein eikä "isossa kuvassa" hyväksi, täytyyhän tätä ihastella. Kännykkäkamera ei ole oikea väline tallettamaan puiden hehkua tai auringonlaskujen aikaan liekehtivää taivaanrantaa, mutta on kuitenkin yritettävä. Jos vaikka en enää marraskuussa muistakaan, miten värikäs Suomen syksy voi olla.

Lenkilläkin on ollut pakko pysähtyä ja nostaa katse maasta.

Mökillä nämä pienet vaaleanpunaiset ruusunnuput elävät vielä lokakuun puolivälissä kesätunnelmissa. Kesän värit tuntuvat niin pehmeiltä ja kilteiltä syksyn dramaattisen hehkun rinnalla.

Sunnuntaina aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Puolet rantakoivujen lehdistä oli haravoitu, ja laiturikahvien jälkeen oli aikaa taas ihmetellä yhä kauemmas katoavaa Keitelettä. Toivottavasti vesi on taas keväällä normaalilla korkeudella.

Auringonlaskut värjäävät rantamaiseman. Sisältä se näyttää tältä.