Jouluista tunnelmaa

Vaikka joulun pääjuhlallisuudet vietetäänkin meksikolaiseen tapaan Hacienda Labor de Riverassa, on suomalaisesta joulutunnelmastakin mukava nautiskella näin etukäteen. Vähän niin kuin poimisi rusinoita pullasta - siis jos rusinat ovat herkkua. Eli tehdä juuri sitä, mitä omat mielihalut sanelevat.

Tänä vuonna oma tekeminen taitaa jäädä porkkana- ja lanttulaatikkoon. Niihin ostettiin tänään aineet ja viikonloppuna on tarkoitus herkutella itse tehdyillä laatikoilla. Karjalanpiirakoiden ja pipareiden leipominen on vielä harkinnassa. Leipomishommia tehdään lähinnä pikkupoikien ehdoilla. Tärkeämpää on kuitenkin tulevana lauantaina eläytyä täysillä Sorin Sirkuksen Joulushow`hun ja nauttia lautapelien pelaamisesta poikien kanssa.

Joulutori on parhaimmillaan illan hämärtyessä.

Joulutunnelmaan pääsee Keskustorin joulutorilla vaikkapa jonottamalla kahvia ja munkkia täpötäydessä Pyynikin näkötornin kahvilassa. Todellakin, viime lauantaina ainakin jono oli melkoinen, eivätkä munkit edes ole perinteistä jouluruokaa! Mutta joka vuosi munkkikahvit kuuluvat joulunalusostosten ohjelmaan. Samoin kuin Steinerkoulun joulumyyjäiset, joista tänä vuonna tuotiin kotiin vain taatelikakku.

Jos vielä pääsee joulun alla kylään perinteikkääseen kotiin, joka on ensimmäisen adventin ja pikkujoulujen kunniaksi puettu täyteen jouluasuun (no, kuusi puuttui), alkaa mieli olla jo viritetty. Kylämatkalla kuuluu myös poiketa kukkakauppaan ostamassa viemiseksi jotain joulunpunaista.

Kyläpaikan paperiset joulutontut ja ikkunan Usko, Toivo ja Rakkaus -jouluvalot ovat ainakin 60 vuotta vanhoja! Joka vuosi ne kaivetaan kääröistään tuomaan joulun tunnelmaa ja kertomaan menneistä vuosista. 

Jotenkin alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että vuoden päästä meilläkin eletään taas täysillä joulun aikaa. Siksikin tällainen välivuosi tekee hyvää, että tietää, mitkä perinteet ovat säilyttämisen arvoisia ja mitä asioita omassa elämässään kaipaa.

Paperitonttu tarjoilee leikisti joulupuuroa ja isäntä oikeasti portugalilaista likööriä, joka päätti meidän pikkujouluaterian (metsäsienikeittoa, haukipullia, pinaattimuhennosta, tattirisottoa, metsämarjoja - ihan täydellistä!).

Joulun odotusta ilman jouluvalmisteluja

Elämme omituista tai vähintäänkin erikoista aikaa. Tai ainakin minä elän, luultavasti myös Mies, siksi monikko. Joulu lähestyy, mutta meillä ei juurikaan puhuta joulusta. Ei aikatauluteta tekemisiä, ei pohdita joululahjoja, ei tehdä eikä aiota edes lähettää joulukortteja, ei suunnitella jouluruokia (haetaanko kalat hallista? tehdäänkö laatikot itse? pitääkö olla kuivakakku? kalkkuna? milloin leivotaan piparit? entä karjalanpiirakat? mitä uutta voisi kokeilla?), ei kerta kaikkiaan tehdä mitään jouluun liittyvää. Ei joulusiivoustakaan!

Ja on jotenkin irtonainen olo. Kun kulkee kaupungilla, poikkeilee liikkeisiin, tai vaikkapa avaa päivän lehden, ei voi välttyä siltä tiedolta, että joulu on jo melkein ovella. Mutta nyt sen tiedon voi sivuuttaa: ei koske minua. Kaiken jouluinformaation tarkoitushan on saada ihminen tekemään hankintoja, tuhlaamaan yli varojensa tai ainakin tuhlaamaan, panostamaan oikeanlaisen tunnelman luomiseen ja hankkimaan lahjakuvastojen ihanuuksia.

Yleensä se toimii. Minunkin ajatukseni alkavat marraskuun alkupuolella kiertää jouluaiheen ympärillä kiihtyvällä vauhdilla, välillä jopa hysteriaksi yltyen, kun kaikkea ei millään ehdi, ei jaksa, ei osaa, ei tiedä eivätkä rahatkaan kaikkeen riitä. Tulee tehtyä hutaistuja päätöksiä, huonoja hankintoja ja arveluttavia ostoksia. Kun on vielä tämä huono omatunto -ongelmakin: kaikilla on jo liikaakin kaikkea, eli pitäisikö tyytyä vain aineettomiin lahjoihin, ja miten sitten osoitetaan välittämistä?

Pikku pihamme omenapuu "kukkii"  iltaisin näin kauniisti. Enää ei tulisi mieleenkään kauhistella niitä, jotka sytyttävät jouluvalonsa marraskuussa.

Tuleehan se joulu meillekin, vääjäämättä, (ainakin toivon niin), vaikka tänä vuonna se tulee helpomman kaavan kautta. Meksikossa istumme valmiiseen joulupöytään, sukua on läsnä vain Tytär ja me kaksi, ja seuraamme vähän ulkopuolisina toisen kulttuurin jouluperinteitä. Emme osaa ennakkoon kuvitella joulun kulkua, kuten Suomessa osaisimme, mutta hyvää ruokaa sielläkin oletettavasti on luvassa.

Olen kyllä oikeasti jouluihminen, tuo alussa kuvailtu hysteria on ehkä hieman liioittelua, joka korostuu nyt, kun ollaan toisessa ääripäässä. Ehkä Meksikossakin muistelen kaiholla ensimmäisiä mökkijouluja, kun lumisesta metsästä haettu kuusi koristeltiin arfikkalaisilla puueläimillä, saunottiin rantasaunan löylyissä, istuttiin yhdessä tehtyjen jouluruokien ääreen ja jännitettiin, miten pukki osaa mökille. Tai jotain muuta niistä kohta neljästäkymmenestä Miehen kanssa eletystä joulusta, jotka kaikki on vietetty kotimaassa omien tuttujen traditioiden mukaan.

Tänä vuonna nautitaan joulusta kotimaassa pienimuotoisesti ennakkoon itsenäisyyspäivän aikaan. Sellainen on ainakin suunnitelma. Täytyyhän ihmisellä edes pieni joulustressi olla! Ja jatketaan sitten joulun jälkeen, jos Meksikossa jäimme jostain paitsi.

Tämän verran on jouluvirityksiä sisätiloissa. Joulukukkiakaan ei kannata hankkia ennen joulua - ehkä kuitenkin joulun jälkeen.