Mori

Ensin täytyy tehdä selväksi, että tämä ei ole maksettu mainos. Olen kysynyt aiheeltani luvan, siinä kaikki.

Häntä kutsutaan Moriksi, oikealta nimeltään hän on Morteza Safaei, ja kuten kuvasta voi ehkä päätellä, hän on parturi-kampaaja.

Tapaan häntä aika säännöllisesti, tosin viime aikoina tapaamisvälit ovat pidentyneet. Mieskin käy Morin luona, tätä nykyä vielä  useammin kuin minä.

Ensimmäisen kerran uskaltauduimme Morin luokse toissa kesänä, kun kotiuduimme rähjäisinä pitkähköltä ulkomaanmatkalta ja väsynein silmin huomasimme helpotukseksemme, että melkein naapuriin oli avattu uusi liike. Siellä oli vastassa ystävällinen nuorimies, joka lupasi toiselle ajan samalle päivälle, toiselle seuraavalle. Mori muistelee usein tuota ensi tapaamista: lähetin muka miehen ensin testaamaan, uskallanko itse tulla.

Kieltämättä vaatii rohkeutta vaihtaa kampaajaa ja antautua ihan oudon ihmisen - ja täytyy tunnustaa, ennen kaikkea miehen - käsittelyyn. Kertaakaan en ole katunut ja heti oli selvää, että keskustan kampaamo vaihtuu Morin liikkeeseen.

Kampaajana Morilla on taitavat kädet, tarkat silmät ja oma näkemys siitä, mikä asiakkaalle olisi parasta. Morin käsittelyssä tavallinen eläkeläinenkin tuntee hetken olevansa melkeinpä veistos, jota taiteilija muokkaa. Hiustenpesuun liittyvä päähieronta on niin taivaallinen kokemus, että sen jälkeen onkin helppo nähdä itsensä vähän korkeampana olentona.

Ihmisenä Mori on lämmin, huumorintajuinen ja herkkä. Hän huomioi kaikki asiakkaat niin, että he tuntuvat olevan hänen henkilökohtaisia ystäviään. Kampaamossa kaikuu usein iloinen puheensorina, kun asiakkaat, toisilleen tuntemattomat ihmiset, ryhtyvät keskenään keskusteluun: olemme ikään kuin Morilla kylässä.

Minunkin perheeni Mori tuntee jo aika tarkasti, vaikkei olekaan kunnolla tavannut muita kuin Miehen. Tyttären kuva on etsitty Facebookista, Pojanpojan kasvamiset muistetaan myös tarkistaa. Ja itse olen päässyt kurkistamaan iranilais-suomalaisen perheen arkeen perheenisän hauskojen ja värikkäiden tarinoiden myötä.

Mori on tullut Suomeen kahdeksan vuotta sitten. Hän syntyi Iranin toiseksi suurimmassa kaupungissa Mašhadissa, tapasi Kyproksella tulevan vaimonsa ja päätyi Tampereelle. Hänestä ei tullut lääkäriä kuten äiti joskus toivoi, vaan rohkea yrittäjä pohjoisessa maassa, jossa hän sanoo viihtyvänsä todella hyvin. Nyt hän on onnellinen pienen pojan isä, joka odottaa perheenlisäystä ja suomalaiseen tapaan suunnittelee omakotitalon rakentamista. Morin sukulaiset ovat vierailleet Suomessa, ja hän itse perheineen teki syksyllä matkan synnyinkaupunkiinsa, jossa hänellä "on kaksi ja puoli miljoonaa serkkua" ja josta hän mielellään toisi vaikka "sata lasta Suomeen", jos hänellä olisi siihen varaa.


Morin pipo on isänpäivälahja pojalta.

Ja miksikö käyn näin ihanassa paikassa nykyään harvemmin? No koska hyvin leikatut ja värjätyt hiukset eivät tarvitse jatkuvaa huoltoa. Edellinen käyntiväli tosin venyi luvattoman pitkäksi eli kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi, mikä on ehdoton ennätys näin aikuisiällä. Mori kyllä kutsui käymään muuten vain, jos aika eläkkeellä käy pitkäksi.