Joulun odotusta ilman jouluvalmisteluja

Elämme omituista tai vähintäänkin erikoista aikaa. Tai ainakin minä elän, luultavasti myös Mies, siksi monikko. Joulu lähestyy, mutta meillä ei juurikaan puhuta joulusta. Ei aikatauluteta tekemisiä, ei pohdita joululahjoja, ei tehdä eikä aiota edes lähettää joulukortteja, ei suunnitella jouluruokia (haetaanko kalat hallista? tehdäänkö laatikot itse? pitääkö olla kuivakakku? kalkkuna? milloin leivotaan piparit? entä karjalanpiirakat? mitä uutta voisi kokeilla?), ei kerta kaikkiaan tehdä mitään jouluun liittyvää. Ei joulusiivoustakaan!

Ja on jotenkin irtonainen olo. Kun kulkee kaupungilla, poikkeilee liikkeisiin, tai vaikkapa avaa päivän lehden, ei voi välttyä siltä tiedolta, että joulu on jo melkein ovella. Mutta nyt sen tiedon voi sivuuttaa: ei koske minua. Kaiken jouluinformaation tarkoitushan on saada ihminen tekemään hankintoja, tuhlaamaan yli varojensa tai ainakin tuhlaamaan, panostamaan oikeanlaisen tunnelman luomiseen ja hankkimaan lahjakuvastojen ihanuuksia.

Yleensä se toimii. Minunkin ajatukseni alkavat marraskuun alkupuolella kiertää jouluaiheen ympärillä kiihtyvällä vauhdilla, välillä jopa hysteriaksi yltyen, kun kaikkea ei millään ehdi, ei jaksa, ei osaa, ei tiedä eivätkä rahatkaan kaikkeen riitä. Tulee tehtyä hutaistuja päätöksiä, huonoja hankintoja ja arveluttavia ostoksia. Kun on vielä tämä huono omatunto -ongelmakin: kaikilla on jo liikaakin kaikkea, eli pitäisikö tyytyä vain aineettomiin lahjoihin, ja miten sitten osoitetaan välittämistä?

Pikku pihamme omenapuu "kukkii"  iltaisin näin kauniisti. Enää ei tulisi mieleenkään kauhistella niitä, jotka sytyttävät jouluvalonsa marraskuussa.

Tuleehan se joulu meillekin, vääjäämättä, (ainakin toivon niin), vaikka tänä vuonna se tulee helpomman kaavan kautta. Meksikossa istumme valmiiseen joulupöytään, sukua on läsnä vain Tytär ja me kaksi, ja seuraamme vähän ulkopuolisina toisen kulttuurin jouluperinteitä. Emme osaa ennakkoon kuvitella joulun kulkua, kuten Suomessa osaisimme, mutta hyvää ruokaa sielläkin oletettavasti on luvassa.

Olen kyllä oikeasti jouluihminen, tuo alussa kuvailtu hysteria on ehkä hieman liioittelua, joka korostuu nyt, kun ollaan toisessa ääripäässä. Ehkä Meksikossakin muistelen kaiholla ensimmäisiä mökkijouluja, kun lumisesta metsästä haettu kuusi koristeltiin arfikkalaisilla puueläimillä, saunottiin rantasaunan löylyissä, istuttiin yhdessä tehtyjen jouluruokien ääreen ja jännitettiin, miten pukki osaa mökille. Tai jotain muuta niistä kohta neljästäkymmenestä Miehen kanssa eletystä joulusta, jotka kaikki on vietetty kotimaassa omien tuttujen traditioiden mukaan.

Tänä vuonna nautitaan joulusta kotimaassa pienimuotoisesti ennakkoon itsenäisyyspäivän aikaan. Sellainen on ainakin suunnitelma. Täytyyhän ihmisellä edes pieni joulustressi olla! Ja jatketaan sitten joulun jälkeen, jos Meksikossa jäimme jostain paitsi.

Tämän verran on jouluvirityksiä sisätiloissa. Joulukukkiakaan ei kannata hankkia ennen joulua - ehkä kuitenkin joulun jälkeen.