Jos en olisi ennen testin tekemistä juonut lasillista (tai kahta) hyvää chileläistä punaviiniä, olisin ehkä kuitenkin vähän ihmetellyt tai jopa kauhistellut tulosta. Minäkö muka olen jäänyt syntymävuosikymmenelleni! Itse olen kuvitellut olevani hyvinkin mukana tässä ajassa, vaikka en ehkä kuitenkaan ajan negatiivisessa ilmapiirissä. Mutta testejä on uskominen, olen siis pahasti ajasta jäljessä.
Sen hyväksyn, että voisin olla hyödyllinen jälleenrakennuksen ponnisteluissa. En tiedä osaisinko oikeasti tehdä mitään hyödyllistä, mutta mielelläni kokisin olevani mukana, kun Suomi nousee. Mutta eikö nytkin eletä taas aikoja, jolloin tarvitaan yhteiseen hiileen puhaltajia? Niitä jotka uskovat, että "ahkeruus kovankin onnen voittaa". Eli olenko sittenkään ajasta jäljessä, onko 50-lukulaiselle hengelle suorastaan tilaus?
Oli kuitenkin pakko tehdä testi uudestaan, niin ikäviltä maitolaiturivihjailut kuulostivat. Ja pääsin 1980-luvulle! Menestyjien vuosikymmenenelle!
Mutta sehän oli fuskausta. Rehellinen 50-lukulainen minä ei hyväksy vilppiä, ei edes hupimielessä.
 |
| Tältä näytin vuosi sitten Tampereen Työväen Teatterista vuokratussa ihanassa 50-luvun mekossa (selitys kuvan rajaukselle: mekon sovitus vasta käynnissä, tukka pesemättä). Mekkoa tarvittiin juhlissa, joissa pukukoodina oli 50-luku. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti